Ellan matkassa

Närästyksen tiimoilta suuntasimme eläinlääkäriin vuodenvaihteessa 2020-2021. Ella tutkittiin pintapuolisesti ja verikokeilla todettiin, ettei kyseessä pitäisi olla elimellinen vika. Joten ruokavalion kimppuun. Ella oli tässä vaiheessa jo hyvin vaikeasti nameilla motivoitavissa ja ruuan kanssa oli muutenkin nirsoilua. Ja ihmekös tuo, kun siitä tuli huono olo. Suhtauduin hyvin varauksella eläinlääkärin ehdotukseen heiltä ostettavasta hypoallergeeninappulasta, koska jotain palkkaa piti arjessa olla käytössä (ja kuten edellisessä postauksessa mainitsin, häiriössä ei ne hyvätkään namit kiinnosta, niin miten sitten joku hajuton mauton perusnappula?). Haastoin eläinlääkäriä keskustelemaan yhden proteiinin ja yhden hiilarin vaihtoehdosta, mutta huomasin vastaanoton olevan nihkeä. Tällä keinolla saisin kuitenkin palkkanamit ja puruluut pidettyä arjessa mukana. Ja kun Ellan kohdalla ei epäilty varsinaisesti mitään allergiaa, tämä houkutti itseäni enemmän. Joten ei muuta kuin miettimä...

Osallistuimme Ellan kanssa nuorten koirien vireenhallinnan alkeiskurssille Kompassilla loppuvuodesta 2020, Ellan ollessa vajaan vuoden ikäinen. Kurssi kesti muistaakseni viisi kertaa pienryhmässä. Itse tunneista ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa, koska kaikki keskittymiseni meni yrittäessäni mitä tahansa taikatemppuja, Ellan huutaessa aivot kuutamolla. Nadja yritti parhaansa mukaan keksiä meille omia harjoituksia, joilla Ellaan saisi edes jotain yhteyttä. Kurssin toiseksi viimeinen tunti meni siihen, että demokoira (joka hiljaa pötkötteli) sermin takana sai Ellan täysin pois tolaltaan. En ole koskaan sitä ennen enkä sen jälkeen nähnyt (tai lähinnä kuullut) koiraani sellaisena. Tälläkin kertaa Nadja yritti varmasti kaikkensa auttaa meitä, mutta itselleni on jäänyt kaikkein voimakkaimmin mieleen hänen kommentti "ihailen kärsivällisyyttäsi ja rauhallisuuttasi Ellan kanssa". Voimalause, jota olen hokenut itselleni sen jälkeen satoja (ehkä jo tuhansia?) kertoja. Tämän jäl...