25. Suurten tunteiden koira
Tällä viikolla harrastellaan taas tosissaan! Viikon treenit alkoi tietysti omistajan treenaamisella eli reaktiivisten harrastuskoirien kurssin viimeisellä luennolla. Aiheena oli vireen hallinta ja valinnanvapaus. Molemmat meille äärimmäisen vaikeita asioita, joten tästä tekstistä tuli melkoisen pitkä.
Ahkera kuunteluoppilas
Luennon alkupuoli käsiteltiin koiran virettä. Miten se ilmenee, mitä se ilmentää ja miten siihen voi vaikuttaa. Olen lukenut vireestä kohtuullisen paljon ja jotain perinteisiä perusasioita siitä oppinutkin, mutta silti tuli taas sellainen olo, että mitään en ole oikeasti ymmärtänyt. Eniten tällä kertaa iskostui päähäni, että myös vireen takana on todellakin tunne. Tunne aiheuttaa koirassa toiminnan, jonka ihminen näkee. Kiihtymys (jota meillä riittää) on jo toimintaa. Siksi puusta ei pääse pitkälle, jos pelaa vain kiihtymyksen ja rauhoittumisen tasapainopeliä (jota itsekin olen tehnyt), vaan täytyy paneutua siihen, mikä tunne tai tunteet aiheuttavat kiihtymisen. Kaikenlaiset maltin kautta hommiin -harjoitukset ovat ehdottomasti hyvä taito ja apuväline. Koiran tulisi osata rauhoittua ilman ihmisen jatkuvaa apua. Mutta tällaiset rauhoittumisen tukitaidot eivät välttämättä muuta alkuperäistä tunnetta toiminnan taustalla. Kiihtyykö koira esimerkiksi turhautumisen tai epävarmuuden vuoksi? Tai helpotuksesta, kun vaikea tilanne on ohi? Vai olisiko taustalla konfliktitilanne, jota koira ratkaisee oman uhkastrategiansa mukaan? Tai onko kyseessä yleisesti vireystila, eli koira on sillä hetkellä väsynyt tai energinen?
On siis sisäistettävä, että vireenhallinta onkin pohjimmiltaan tunteiden hallintaa.
Ellan kohdalla käytännössä aina ongelmana on liian korkea vire eli liian kiihtynyt koira. Hyvin harvoin vire on liian matala, koska Ellan strategia kaikkeen elämässä on painaa kaasua. Mietintämyssyyn on siis laitettava:
- mitä tunteita halliin meno herättää
- mitkä tunteet hallissa sisällä vallitsee
- onko tilanteessa Ellalle jokin konflikti
- mitä tunteita palkkaukseen liittyy
- missä koiran motivaatio on
- miten näihin tunteisiin voi vaikuttaa?
Ei siis todellakaan mikään yksinkertainen setti, että tuostapa vaan otetaan haltuun matalampi tai korkeampi vire! Listasin tarkoituksella tähän nyt ennen kaikkea hallitreeniin liittyviä ajatuksia. Myös metsäjälki on treeniä, mutta siellä vire ei ole meille samalla tavalla ongelma. Metsäjäljellä Ella on hyvinkin itsevarma ja itsenäinen eikä sen tarvitse ensin orientoitua paikkaan ja tehtävään. Vireenhallintaa joutuu miettimään lähinnä siinä, että hän ei millään malttaisi odottaa omaa vuoroaan päsätä hommiin. Väitän, että siinä hetkessä taustalla jylläävä tunne on innostus joka muuttuu keskittymiseksi heti, kun työt alkaa. Kuten olen aiemminkin kertonut, jälkityö itsessään motivoi ja palkitsee, joten siinä riittää, että mahdollistan Ellalle kyseisen tekemisen.
Saisiko tätä koiraa joskus mukaan treeneihin, edes tilkan?
Vireen osalta hyvää luettavaa löytyy esimerkiksi näiden linkkien takaa:
Toinen puoli luennosta käsiteltiin koiran valinnan vapautta. Usein valinnasta puhutaan palkkioiden kohdalla eli koira saa valita monista eri palkoista sen hetkisen lempparinsa ja sillä sitten palkitaan sen hetken palkitsemiset. Näin yksinkertaisesti. Tämä on ihmiselle arvokasta tietoa siitä, mikä koiraa motivoi. Valintaa voi tehdä esimerkiksi lelun ja namin, eri lelujen, eri namien tai palkan suunnan välillä.
Arjessa meillä harjoitetaan valinnan vapautta eniten hihnalenkeillä. Ella saa päättää yleensä suunnan ja vauhdin, minun huolehtiessa ympäristön hallinnasta. Vaikka Ella on tämän syksyn ja talven aikana oppinut valtavan hienosti itse ratkaisemaan lenkillä tulevia tilanteita, niin täysin omilleen jätettynä se ajautuu silti vielä liian vaikeisiin paikkoihin. Mutta näistä kun selvitään, hän saa taas valita haluaako esimerkiksi ohituksesta haju- vai namipalkkaa ja mihin suuntaan.
Metsäjäljen tokaa vuoroa maltetaan jo odottaa rennosti.
Treenioloissa olen kuitenkin kokenut tämän äärimmäisen vaikeaksi. On tilanteita, joissa Ellan tahto on erittäin selkeä. Mutta ihan yhtä usein on tilanteita, joissa Ella ei itsekään tunnu tietävän, mitä pohjimmiltaan haluaisi eikä hän ehdi sitä pysähtyä miettimään. Ja kun kaksi kärsimätöntä persoonaa yrittää saada selville, mitä toinen osapuoli haluaa, on tuloksena usein molemminpuolinen turhautuminen. Eli mitä kiihkeämpi tunnelma, sitä rutinoituneempaa kaiken pitäisi olla, mutta mieluiten pitäisi osata lukea neitikoiran ajatuksia jotta ei tarjoa väärää rutiinia. Mielipiteet ja tahtomiset voivat toki vaihtua sekunneissa ja mitä useammin erehdyt tarjoamaan jotakin väärää, sitä varmemmin Ella turhautuu ja suuttuu tilanteeseen.
Lisäksi koira voi valita mieluisista tehtävistä, jota voi hyödyntää varsinaisen treenin lämmittelynä tai jäähdyttelynä. Tätäkin olen Ellan kanssa joskus kokeillut, esimerkiksi tarjoamalla tehtäväksi tuttuja targetteja vierekkäin. Kaikesta saa saman palkan, kunhan koskee jotakin niistä. Tässä homma on hyvin nopeasti tyssännyt siihen, että Ella jää odottamaan ohjeita. Kun ohjeita ei kuulu, hän huutaa. Sen sijaan, että hän yrittäisi tavoitella palkkaa tarjoamalla edes jotain, hän toteaa että pidä kuule tunkkis. Sama ilmiö oli nähtävissä myös Smartdogin testissä namiautomaatin kanssa. Kun napista ei toisella yrityksellä tullutkaan namia, hän poistui tyrmistyneenä paikalta ja haukkui automaatin mennessään eikä todellakaan yrittänyt toiste.
Tämän osalta mietintämyssyyn laitetaan siis niin helppoja asioita kun:
- mikä tekee valintatilanteesta Ellalle vaikean
- onko valittavat asiat Ellalle selkeitä
- onko Ellalla motivaatiota valintaa kohtaan?
Jaana kuvaili hyvin, että toiset koirat pitävät todella kiinni niille annetuista lupauksista eivätkä siedä lainkaan sitä, että 1+1 olikin nyt 3 eikä 2. Ellan kohdalla tämä pätee mielestäni erittäin hyvin. Olen usein kuvaillut koiraani jonkinlaiseksi rutiinien orjaksi, hieman pakko-oireiseksi persoonaksi. Ihmisten maailmassa hänellä olisi ehdottomasti jokin F-diagnoosi. Ellalle monet asiat ovat hyvin mustavalkoisia eikä hän pysty ymmärtämään, että jossain asiassa tehtiinkin nyt eri tavalla. Siksi meillä arjessa on pyritty rakentamaan todella vahvoja rutiineja, joista ajansaatossa muovautuu impulsiiviset reaktiot alleen jättäviä toimintamalleja koiralle. Todennäköisesti vastaavat rutiinit ovat meille vastaus myös vireenhallintaan harrastuksissa, eräänlaisina turva-ankkureina.
Tokalemppariharrastus, naapurien vakoilu.
Toisaalta valintaan kykenemättömyys voi kertoa myös koiran epävarmuudesta. Kuluneen syksyn ja talven aikana olen oppinut, että Ellassa on yllättävän isolla kauhalla myös epävarmuutta. Oikeastaan iso osa Ellan sähläävää käytöstä juontaa juurensa juuri siitä. Parhaiten olen huomannut tämän edellä mainituissa hihnalenkkien valintatilanteissa mutta myös ihmisten kohtaamisessa. Kun Ellalle on saanut opetettua, että jännään tilanteeseen etäisyyden ottaminen onkin hyvä juttu, hän on alkanut tarjota sitä lähes aina ja valitsee myös lenkillä usein ensin hajuraon lisäämisen ja vasta sitten kaasun painamisen.
Smartdogin testin yhteydessä testaaja sanoi, että sulla on käsissäsi todella suurten tunteiden koira. Vasta nyt, puolitoista vuotta myöhemmin, alan ymmärtämään tuon lauseen merkityksen.
