4. Jaana Pohjolan Tyytyväinen lenkkikaveri: turhautumisesta vuorovaikutukseen

Loka-marraskuussa 2020 alkoi Jaana Pohjolan verkkokurssi Tyytyväinen lenkkikaveri - hihnakävely vuoropuheluksi. Heti alkuun on mainittava, ettei tätä kurssia voi ylistää tarpeeksi. Tiesin jo ennestään, että Jaanalla on ollut hyvin uraa uurtava ote koirakansalaisten parempaan arkeen, mutta silti tämä kurssi ylitti kaikki odotukset. Yhä edelleen, puolitoista vuotta kurssin jälkeen, meidän arkemme rakentuu 250 % tältä kurssilta saatujen oppien ympärille. Kurssi sisälsi valtavasti asiaa monenlaisille koirakoille, joten tässä käyn läpi vain meille oleellisimpia oppeja. Jaanalla on lisäksi samoista aiheista parituntisia luentoja, jotka ovat erinomaisia.

Jos valtavan informaatiotulvan yrittää tiivistää tärkeimpiin palluroihin, voisi ne olla sellaiset kuin
- kontaktilla pääsee (toiveikkuuden vaaliminen)
- ympäristö palkkana, useat palkkamerkit
- panosta palautumiseen
- tukitaidot kuntoon.

Näihin kytkeytyy koiran omaehtoisuus, hallinnan tunne, valinnan vapaus ja ennen kaikkea - aito motivaatio.


Taklataan turhautuminen 
Heti ensimmäisten luentojen jälkeen tunnistin Ellassa käytöksen (tai tunteen) nimeltä turhautuminen. En ollut ajatellutkaan, että koiratkin turhautuu, mutta etenkin tällaisten yltiösosiaalisten kohdalla sehän on ihan järkeenkäypää. Jos olet joka päivä toiveikas ja odotat tilanteesta X lopputulosta Y, mitä käy kun lopputulos on kerta toisensa jälkeen Ö, jota et halua? Tulee pettymys ja turhauttaa. Kun pettymyksiä tulee yksi toisensa jälkeen, turhautuminen kasautuu ja lopulta menee hermo. Ja kun on temperamenttia vähän isommalla kauhalla, niin se hermon meneminen todella näkyy ja kuuluu.

Eikä tällä ole yhtään mitään tekemistä kurin kanssa. Oikeastaan päinvastoin - mitä kovemmin keinoin tässä vaiheessa yrittää "pitää koiran kurissa", sitä enemmän vain tulee lyöneeksi bensaa liekkeihin ja tapeltua koiraa vastaan. Palokuntakaan ei sammuta liekkejä tulella! Myöskään käytöksen sammuttaminen ei toimi (eli ohjeet kuten "odotat kunnes se rauhoittuu"), koska sammuttaminen ei oikeasti sammuta mitään. Se vain patoaa tunteita pinnan alle, jolloin räjähdys ehkä siirtyy myöhemmäksi ja kasvaa isommaksi.

Miten Ö voisi sitten siirtyä lähemmäs Y:tä eli pettymysten määrä vähentyä? Ilman, että koiran annetaan joka tilanteessa tehdä mitä sitä huvittaa? Siinäpä haaste. Meille se tarkoittaa toiveikkuuden ylläpitämistä ja kommunikointikeinojen tarjoamista. Karkeasti ottaen tämä tehdään niin, että kun koira havaitsee asian jota se haluaa, se ilmaisee sen ihmiselle (meillä hyvin selkeää: jumitus). Sitten koiralle opetetaan, miten se voisi päästä sinne (kuten tarjoamalla kontaktia). Sitten koira palkitaan, antamalla sille mitä se halusi (esim moikata toista koiraa). Eli koiralle opetetaan keino kommunikoida, tulla kuulluksi.

Ystävät on Ellan mielestä eniten best.

Tilanne ei kuitenkaan ole niin yksioikoinen, koska aina ei voi saada, mitä haluaa. Ella esimerkiksi on niin epäkohtelias moikkaaja, etten voi antaa sen hihnassa moikata kuin ihan muutamaa tuttua koiraa. Näistä koirista tiedän, että ne kestävät täysillä päin kuonoa juoksevan tyypin, vaikka ovat hihnassa. Kaikki eivät kestä. Ja toisaalta meillä päin olisi äärimmäisen epäkätevää antaa koiran moikata kaikki vastaantulijat, koska niitä tulee noin 15 per lenkki. Eikä koira voi mitenkään ymmärtää, miksi joka toinen ei halua tervehtiä häntä.

Siispä pitää olla hallussa monenlaisia palkkoja, joilla ei saa ihan sitä mitä haluaa, mutta sinne päin - eli toivoa saada haluamansa ei sivuuteta täysin. Jos koira kokee maailman palkitsevimpana sen toisen koiran, ei sitä kiinnosta kärpäsen kakkaa mitkään sisäfileet ihmiseltä. Ja vielä vähemmän toimii se, että koiraa kielletään kiinnostumasta. Ihminen kun ei voi päättää, mistä koira palkkautuu eli motivoituu. On käytettävä niitä palkkoja, joita koira arvostaa eli haluaa kussakin tilanteessa. Siitä kumpuaa aito motivaatio.


Meillä lenkillä juuri toiset koirat ovat parasta ja kiinnostavinta eli ihmisen näkökulmasta aiheuttavat eniten ei-toivottua käytöstä. Ne ovat niin lumoavia, että pieni koira imeytyy magneetin lailla niitä kohti ja turhautuu valtavasti, kun typerä hihna estää häntä. Taas ollaan siis turhautumisen ja pettymyksen äärellä. Siksi vuorovaikutusta lähdettiin rakentamaan ensimmäiseksi juuri ohituksiin ja toisten koirien kohtaamiseen, käyttämällä hyväksi toivoa treffata muita. Niin sanottuina ympäristöpalkkoina otettiin käyttöön
  • toisten koirien hajut (täysin aliarvostettu sosiaalinen tilaisuus koiralle!)
  • kiinnostavaa asiaa kohti juokseminen (vaikka ei perille asti mentäisikään)
  • ja ylipäänsä lupa mennä minne halusi (mikälie tutkimusmatka minnelie).
Selkeyden vuoksi nämä kaikki ovat saman palkkamerkin takana (saa mennä) ja näitä kaikkia saa kontaktilla. Ihmisen tehtävänä on ymmärtää mitä koira haluaa ja toisaalta auttaa koiraa (melkein) saavuttamaan haluamansa. Koiralle rakentuu tässä turhautumisen ja pettymyksien sijaan hallinnan tunne ja viestintäkeino  - kontaktilla tuo hihnanjatke tajuaa joskus jotakin, kontaktia siis kannattaa ottaa kun haluaa jotakin.

Tätä Pohjola kutsui korvaavaksi toiminnaksi, kun koira saa samansuuntaisen kokemuksen, jota alunperin halusi. Eli Ö:n sijaan saatiin tarjolle Å, joka on jo monta askelta lähempänä Y:tä. Pitkässä juoksussa pettymykset vähenevät eli turhautuminen vähenee ja yleinen fiilis pysyy parempana.

Ympäristöpalkkoja ei tokikaan lähdetä vain suinpäin toteuttamaan, vaan luvan kysyminen ja odotus palkasta pitää ensin rakentaa. Ihan kuten kaikkien muidenkin asioiden opettaminen, liikkeelle lähdettiin helpoista ja varmoista tilanteista, autettiin koiraa ymmärtämään hajujen merkitys ja niin edelleen. Pohjolan kurssilta tähän sai todella hyvät neuvot. Kaunis ajatus tässä hommassa on, että lopulta pelkkä kontakti kantaisi esimerkiksi ohitustilanteiden ohi. Tai johtaisi kauniiseen rauhalliseen tervehtimiseen. Eli koira tavoittelee haluamaansa tarjoamalla kontaktia sinnikkäästi niin kauan, että se saa palkkamerkin.

Ellan keskittymiskyky ei kuitenkaan tähän riitä. Ja kun muutenkaan asiat eivät aina etene ihanteellisesti, tarvitaan tukitaitoja. Tukitaidot ovat kuitenkin niin iso kokonaisuus, että ne käsitellään omassa tekstissään (täällä).

Kolmas merkittävä kokonaisuus Pohjolan kurssilla oli koirien psyykkinen palautuminen. Myös palautuminen on niin isossa roolissa meidän elämässä, että siitäkin tuli oma tekstinsä (täällä).

----
Ohessa muutamia linkkejä, joista löytyy ammattiapua turhautumiseen ja tietoa koiran stressistä:

https://elainkoulutus.fi/koiran-koulutus-turhautuminen-hallintaan-lenkilla/
https://elainkoulutus.fi/turhautuuko-koirasi-lenkilla-nain-voit-helpottaa-tilannetta/
https://jirkavierimaa.fi/miksi-osaava-harrastuskoira-turhautuu/
https://www.masseter.fi/artikkelit/koirankoulutus-naksutinkoulutus/mita-valia-etta-se-osaa-kotona.html
https://www.hauhau.fi/elamaa-koiran-kanssa/terveystietoa/koiran-stressi
https://onnellisettassut.fi/koiralahtoisemmat-ja-stressittomammat-lenkit/

Tämän blogin suosituimmat tekstit

26. Kolmet treenit tiivistettynä

6. Tukitaidoilla turvallisia rutiineja