Ellan matkassa

Huh, viikon sisään tehtiin Ellan kanssa peräti kolmet treenit, joten tämä alkanut viikko ollaan vaan vedetty lonkkaa ja haahuiltu ulkona. Omat aivot (ja varmaan koirankin) prosessoi edelleen kaikkea tapahtunutta ja lajittelee uusia oppeja käytännön suunnitelmiksi. Lyhyt katsaus tekemisiin, olkaa hyvät! Treeniputki aloitettiin lauantaina Jaanan kurssin viimeisillä treeneillä. Ensimmäistä kertaa osasin oikeasti itsekin suunnitella treenin kulkua ja sitä, miten olisi syytä jakaa ajankäyttö. Eka kierros tilan haltuunoton parissa. Käytännössä siis sisääntuloa, työalueella liikkumista ja taukoröykkiötä. Otettiin heti työn alle vinkki siitä, että hallissa ollaan lyhyemmän aikaa kerrallaan, jolloin motivaatio hallia (sen tutkimista) kohtaan säilyy ja sitä pystyy käyttämään palkkana koiralle. Tätä siis jumpattiin! Ensin vatien ja hajumattojen avulla halliin sisään, siitä vähitellen liikuttiin oman alueen ympäri palkiten kontaktista päästäen joko namimatoille tai nurkkien haisteluun...

Tällä viikolla harrastellaan taas tosissaan! Viikon treenit alkoi tietysti omistajan treenaamisella eli reaktiivisten harrastuskoirien kurssin viimeisellä luennolla. Aiheena oli vireen hallinta ja valinnanvapaus. Molemmat meille äärimmäisen vaikeita asioita, joten tästä tekstistä tuli melkoisen pitkä. Ahkera kuunteluoppilas Luennon alkupuoli käsiteltiin koiran virettä. Miten se ilmenee, mitä se ilmentää ja miten siihen voi vaikuttaa. Olen lukenut vireestä kohtuullisen paljon ja jotain perinteisiä perusasioita siitä oppinutkin, mutta silti tuli taas sellainen olo, että mitään en ole oikeasti ymmärtänyt. Eniten tällä kertaa iskostui päähäni, että myös vireen takana on todellakin tunne. Tunne aiheuttaa koirassa toiminnan, jonka ihminen näkee.  Kiihtymys (jota meillä riittää) on jo toimintaa. Siksi puusta ei pääse pitkälle, jos pelaa vain kiihtymyksen ja rauhoittumisen tasapainopeliä (jota itsekin olen tehnyt), vaan täytyy paneutua siihen, mikä tunne tai tunteet aiheuttavat kiihtymise...

Kuten edellisessä julkaisussa kerroin, synttärilahjaksi Ella sai eläinlääkäristä silmien huuhteluainetta ja kosteustipat akuutin rähmimisen vuoksi. Näitä ei todellakaan meillä noin vaan truutata silmiin, koska Ella poistuu paikalta kuin pieru saharaan jos edes aavistaa tilanteessa olevan jotain epäilyttävää. Sitä epäilystä ei voita edes uteliaisuus. Tähän mennessä Ellalle on semi-omaehtoisesti opetettu lähinnä vain hampaiden pesu ja sekin on omasta laiskuudestani johtuen vielä työn alla. Silmätippojen osalta tiedän, että niiden laittaminen ei todellakaan tule onnistumaan millään puolivillaisella opettelulla, joten tästä tulee meidän ensimmäinen alusta loppuun omaehtoisuudelle rakennettu käsittelytilanne. Omaehtoisuudesta voi lukea lisää vaikkapa täältä , täältä ja täältä . Ihan ensin piti miettiä ilman koiraa, miten ajattelin silmätipat sille fyysisesti laittaa. Nopealla googletuksella päädyin siihen, että Ella istuu, pyydän leukatargetin jonka avulla saan samalla avattua alaluomea ja ...

Heti vuoden tokana päivänä Ella kävi synttäreiden kunniaksi vuositarkastuksessa ja uusimassa kennelyskärokotteen. Kuin tilauksesta, edellisenä päivänä herättiin rähmäisin silmin. Ellan silmät ei normaalisti rähmi lainkaan ikinä, joten saatiin samalla käynnillä näytettyä nekin. Meinasin aluksi kirjoitella tähän lyhyesti koko lääkärissä käynnin ja silmätippojen laiton opettelun, mutta päädyin kuitenkin jakamaan nämä kahdeksi tarinaksi. Tässä siis lyhyesti kertomus, millaisella sotasuunnitelmalla me ylipäänsä eläinlääkärissä asioidaan. Ellan kanssa eläinlääkärissä käynti on varmaan selkein tilanne, jossa näkee mitä tarkoittaa koiran uhkastrategia " fool around " (termit opittu Eläinkoulutus.fi matskuista). Ella on valtavan kiinnostunut tilasta ja siellä olevista ihmisistä, mutta samalla kaikki jännittää aika paljon, joten kaasua painetaan reippaasti. Ella yrittää lähestyä ihmisiä hirmuisella vimmalla, mutta viimeistään eläinlääkärin kopeloidessa alkaa myös pakoilu (eli uhkastra...

Joulukuisissa häiriköiden treeneissä Ellan kanssa paneuduttiin tilan haltuunottoon ja työ-tauko erotteluun. Eli töihin orientoitumiseen. Meidän lähtökohdat tilanteeseen ovat sinänsä positiiviset että Ellalla on aivan valtava motivaatio kohti treenihallia. Sinne on päästävä keinolla millä hyvänsä koska siellä voi olla ja tapahtua jotain kivaa. Kuten kaikki muukin innostus, tämäkin ampuu aivan totaalisen yli ja koira on täysin irti kaikista henkseleistään heti kun auton ulkopuolella huomaa olevansa hallilla. Millä tahansa hallilla. Tai oikeastaan missä tahansa paikassa, jossa voi päästä jonnekin sisälle. Konkreettiseen hallia lähestymiseen ja ovista sisälle astumiseen ei tällä hetkellä juurikaan puututa. Siitä lisää esimerkiksi täällä . Sen sijaan treeneissä on etsitty tapoja, jolla Ellan saisi heti halliin astumisen jälkeen omatoimisesti tutkimaan tilaa ja liikkumaan tilassa, sen sijaan että se jää ihmisten luo jumiin huutamaan. Ja sitä kautta orientoitumaan tilassa olemiseen ja lopult...

Ellan syksy on ollut treeniä ja opiskelua täynnä. Lähes viikottain ollaan oltu metsäjäljellä, jossa Ellasta on tullut aivan suvereeni. Häntä ei haittaa sääolosuhteet, muuttuva maasto eikä se, kuka jäljen on tehnyt. Hän nostaa oman (ja kavereiden...) jäljet metrien päästä ja on valmis ampumaan matkaan tykinkuulana. Onneksi jäljillä on nykyään pituutta jo kivasti, koska alkupätkä tuppaa vieläkin menemään todella lentäen. Tähän en ole vielä hirveämmin puuttunut, koska meno rauhoittuu nykyään nopeasti ja tokalle jäljelle lähdetään jo maltillisemmin. Turhaa nillitystä siis, tämän koiran kohdalla. Joko??! Ella on muutaman kerran tutustunut keppeihin, perinteisen makkararuudun hengessä. Kertaalleen tehtiin myös noin 20 metrinen "jälki" niin, että Ella näki ihmisen laittavan kepit. Molemmilla tavoilla reaktio oli vähän valju "aha, tollanen". Kertana eräänä ne sitten vain heitettiin jäljelle, ensin vieläpä vieraan ihmisen tekemänä. Ja kas, hän kiinnostui jokaises...

Kuten edellisessä julkaisussa kerroin, osallistuimme Ellan kanssa heinäkuussa noseworkin viikonloppukurssille. Aiemmassa julkaisussa pureskelin, mitä tuo viikonloppu kokonaisuutena meille tarkoitti. Joten tällä kertaa keskitytään vain siihen, miten uuden lajin haltuunotto meiltä sujui. Kurssi sisälsi teorialuennon lisäksi 1,5 päivän verran käytännön harjoituksia. Mukana oli useita ensikertalaisia mutta myös kaksi kokeneempaa konkaria. Heidän harjoituksissaan pääsi näkemään hyvin, mitä kohti tässä olisi tarkoitus mennä ja millaisia haasteita voi tulla vastaan tehtävien vaikeutuessa. Lauantaina aloitettiin eukalyptuksen hajuun tutustuminen ja sen merkitykselliseksi tekeminen. Hommaan lähdettiin tutustumalla paristi pelkkään hajupurkkiin ja melko pian siirryttiin erotteluun eli kahteen purkkiin. Oikean eli hajulla varustetun purkin nuuskuttelusta sai karkkia, tyhjästä ei. Tämä ei ole ainoa tapa aloittaa nose, lähestymistapoja löytyy muutamia erilaisia. Ellan osalta pari ensim...

Joskus asioita on paras tehdä sen kummemmin miettimättä. Luottokoutsimme  Sanna vinkkasi mulle jo keväällä, että olis noseviikonloppua tulossa. Kiinnosteli, mutta mielessäni mietin, ettei todellakaan ole meidän paikka vielä aikoihin. Eihän me osata mitään harrastuskoiran alkeitakaan. Sitten heinäkuussa mainos kurssista tuli eteeni, samalla viikolla kun kurssi jo oli. Lähes hetken mielijohteesta laitoin Sannalle viestiä, että pärjättäiskö me Ellan kanssa ja onko mitään järkeä tulla, pilataan vaan kaikkien muiden tekeminen. No vastauksen voikin arvata, joten lauantaiaamuna löysimme itsemme Lohjalta. Kädet tärisi, sydän hakkasi, vatsanpohjaa kouri. Selvitäänkö me? Onko kaikki muut jotain hc-palveluskoiria, jotka vaan tuijottaa käskynhaltijaa lumoutuneena? Ollaanko me ihan liian alkeissa vielä kaikessa? Vienkö Ellan liian vaikeaan paikkaan? Osaanko tukea sitä niissä tilanteissa, joissa pitäisi? Eukalyptus, tsek. Ensimmäinen etappi oli hanskata Ella luennon ajan hallissa, k...

Smartdogin testin jälkeen koin vuorotellen suunnatonta helpotusta ja toisaalta myös uupumusta. Helpotusta siitä, että meidän haasteille löytyi oikea syy. Ellan aivokemiat ihan toden totta kulkevat erilaisia ratoja kuin muilla koirilla. Kyse ei ole siitä, että Ella olisi muita vaikeampi koira vaan siitä, että sen aivot on yksinkertaisesti viritetty eri tavalla. Sininen ei muutu punaiseksi yrittämällä kovemmin tai hakkaamalla päätä seinään. Toisaalta taas, mitä enemmän perehdyin impulsiivisuuteen, sitä syvemmällä suossa tunsin meidän olevan. Ellan kanssa mikään, siis MIKÄÄN, elämän osa-alue tai pieninkään taito ei tulisi rakentumaan ilman meidän molempien valtavia ponnisteluja. Asioiden yleistäminen tilanteesta toiseen tulisi olemaan hyvin haastavaa. Ennen sukeltamista siihen, mitä kaikkea Ellan käytöksessä on ja mitä juuri Ellan tekemisen taustalta löytyy, on syytä perehtyä ensin yleisellä tasolla koiran impulsiivisuuteen. Minustako puhut? Kuvan otti Noora Teronen Pohjimmiltaan impulsii...

Kesällä 2021 silmiini osui Facebookissa jokin julkaisu, jossa puhuttiin Smart Dogin tekemistä kognitiotesteistä. Asiaa googlailtuani totesin, että tämän täytyy olla hintansa arvoinen asia, joten ei muuta kuin hellepäivän iloksi koira kyytiin ja matka kohti Masseteria. Ja onneksi lähdettiin, koska tästäkin tuli taas yksi käännekohta meidän yhteisellä polulla. Smartdog  on koira-alan asiantuntijayritys, joka tarjoaa tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa koirien kognitiivisten ominaisuuksien testaamista. Koira ei saa siitä arvosanaa, ainoastaan vertailudataa muihin koiriin (samassa rodussa ja muissa roduissa). Analyyttisen omistajan unelma siis! Itse testi sisältää useita eri osioita, joissa koiran luontaista toimintatapaa päästään tarkkailemaan. Tehtävät on rakennettu niin, että ne pääosin "ohittavat" opetetun käytöksen ja tuovat esiin koiran oman, sisäisen toimintamallin (joka toki toisilla voi olla vahvemmin koulutuksen tuote kuin toisilla). Testin sisällöstä löytyy melko pal...

Tyytyväinen lenkkikaveri -kurssilla ja muilla luennoillaan Jaana Pohjola ( Eläinkoulutus.fi ) korostaa erittäin paljon koiran riittävää palautumista - ja erityisesti sitä henkistä palautumista . Yhä edelleen todella usein kaikkeen koiran ei-toivottuun käytökseen tarjotaan avuksi lisää liikuntaa, vaikka vastaus voisi hyvin löytyä levosta ja rauhoittumisesta. Pohjola puhuu paljon eläimien aikabudjetista, jossa niiden vuorokausi- ja viikkorytmiä tarkkaillaan laajempana kokoaisuutena. Erityisesti koirille, joille hihnassa lenkkeily ei ole pelkkää neutraalia marssimista ihmisen perässä (tai arjessa tapahtuu muuten vaan paljon kiihdyttäviä asioita), henkinen palautuminen on hirmuisen tärkeää. Hän on vauvasta asti osannut kotona ottaa rennosti. Konkreettinen esimerkki tästä on (teini)koirat, jotka aloittavat kaikenlaisen hillumisen kiihdyttävien tilanteiden jälkeen tai lähestyttäessä kotipihaa. Hilluminen on lähes aina koiralle keino purkaa stressiä ja tarkoitti Pohjolan puheessa muun muassa ...

Loka-marraskuussa 2020 alkoi Jaana Pohjolan verkkokurssi Tyytyväinen lenkkikaveri - hihnakävely vuoropuheluksi. Heti alkuun on mainittava, ettei tätä kurssia voi ylistää tarpeeksi. Tiesin jo ennestään, että Jaanalla on ollut hyvin uraa uurtava ote koirakansalaisten parempaan arkeen, mutta silti tämä kurssi ylitti kaikki odotukset. Yhä edelleen, puolitoista vuotta kurssin jälkeen, meidän arkemme rakentuu 250 % tältä kurssilta saatujen oppien ympärille. Kurssi sisälsi valtavasti asiaa monenlaisille koirakoille, joten tässä käyn läpi vain meille oleellisimpia oppeja. Jaanalla on lisäksi samoista aiheista parituntisia luentoja, jotka ovat erinomaisia. Jos valtavan informaatiotulvan yrittää tiivistää tärkeimpiin palluroihin, voisi ne olla sellaiset kuin - kontaktilla pääsee (toiveikkuuden vaaliminen) - ympäristö palkkana, useat palkkamerkit - panosta palautumiseen - tukitaidot kuntoon. Näihin kytkeytyy koiran omaehtoisuus, hallinnan tunne, valinnan vapaus ja ennen kaikkea - aito motivaatio....