22. Tulisielun kanssa eläinlääkärissä
Heti vuoden tokana päivänä Ella kävi synttäreiden kunniaksi vuositarkastuksessa ja uusimassa kennelyskärokotteen. Kuin tilauksesta, edellisenä päivänä herättiin rähmäisin silmin. Ellan silmät ei normaalisti rähmi lainkaan ikinä, joten saatiin samalla käynnillä näytettyä nekin. Meinasin aluksi kirjoitella tähän lyhyesti koko lääkärissä käynnin ja silmätippojen laiton opettelun, mutta päädyin kuitenkin jakamaan nämä kahdeksi tarinaksi. Tässä siis lyhyesti kertomus, millaisella sotasuunnitelmalla me ylipäänsä eläinlääkärissä asioidaan.
Ellan kanssa eläinlääkärissä käynti on varmaan selkein tilanne, jossa näkee mitä tarkoittaa koiran uhkastrategia "fool around" (termit opittu Eläinkoulutus.fi matskuista). Ella on valtavan kiinnostunut tilasta ja siellä olevista ihmisistä, mutta samalla kaikki jännittää aika paljon, joten kaasua painetaan reippaasti. Ella yrittää lähestyä ihmisiä hirmuisella vimmalla, mutta viimeistään eläinlääkärin kopeloidessa alkaa myös pakoilu (eli uhkastrategia "flight"). Eläinlääkärissä on onneksi tullut käytyä harvoin, mutta sitäkin suuremmalla syyllä olen kehitellyt siihenkin omaa rutiinia. Silloin harvoin kun sinne mennään, on siellä pakko jotakin tehdä. Ella liukenee paikalta erittäin varmasti ja vikkelästi, jos edes aavistelee tilanteeseen liittyvän jotain epäilyttävää. Sen kanssa ei yksinkertaisesti toimi mikään "nyt on vaan pakko tehdä" -metodi, koska sen saa tehtyä ehkä kerran. Kerran jälkeen on turha yrittää päästä 10 metriä lähemmäs koko koiraa sama ajatus mielessä. Yritetty on ja nämä yritykset ovat vakuuttaneet mut siitä, että Ella todellakin osaa lukea ajatuksia. Meillä ei siis ole ikävään käsittelyyn muuta vaihtoehtoa kuin omaehtoisuus. Kaikki muu vaatisi niin suurta henkistä (ja fyysistäkin) pakottamista koiraa kohtaan, etten aio sellaiseen ryhtyä.
Ensinnäkin ilmoitan jo ajanvarauksen yhteydessä, mikä Ella on tyttöjään, jotta eläinlääkäri osaa (ja toivottavasti viitsii) asennoitua oikein jo etukäteen. Toistaiseksi yhtä pentuvuosien eläinlääkäriä lukuunottamatta ymmärrystä on löytynyt, mutta valitettavasti tämän yhden jälkiä paikkaillaan vieläkin. Se käynti opetti mulle kantapään kautta, että omistajan on osattava sanoa koiransa puolesta, milloin tilanne on koiralle liikaa. Ja mielellään jo ennen, kuin tilanne menee täysin mäkeen.
Pyrin varaamaan ajat aina arkiaamupäiviin, jolloin eläinlääkärissä on hiljaisinta. Käyn ensin ilmoittautumassa ilman koiraa, Ellan odottaessa autossa. Varmistan samalla onko odotustilassa muita koiria ja jos on, olisiko joku tutkimushuone jo vapaana. Meidän lähieläinlääkärissä on onneksi parkkipaikka suoraan oven vieressä, iso odotustila ja toisella puolella isohko kauppatila. Kun reitti on selvä, haen Ellan kävelemään tiloja ympäri. Pidän sen liikkeellä, nakkelen nameja palanen kerrallaan lattialle tai asettelen hyllyille poimittavaksi, jotta Ella ei jumahtaisi omaan haukkumiskuplaansa vaan tutkisi aktiivisesti ympäristöään. Yleensä parin minuutin kävelyn jälkeen maltetaan jo käydä punnituksessa. Vaaka ei kauhistuta, mutta siihen ei millään malttaisi heti pysähtyä. Myös mikrosirun lukeminen onnistuu, kunhan hoitaja on ensin pussattu ja turvalliseksi todettu.
Tänään oltiin onneksi yksin aulassa, joten hetken pyörimisen jälkeen käytiin kokeilemassa vähän odotteluakin. Se oli Ellan mielestä aavistuksen tyhmää, mutta makuulta suoritettu nenäkosketus riitti hetken aikaa toiminnaksi tässä. Yritin vähitellen hidastaa omia liikkeitäni, niin että kosketus viipyi ja nappulakin tuli hitaammin. Tästä palattiin taas kiertelyyn, kunnes tuli kutsu huoneeseen.
Huoneeseen siirtyminen on Ellalle aina vähän jännää. Huoneet on pieniä ja tilassa on taas uusi henkilö, joka haluaa lähestyä. Joten alkuun nakkelen herkkuja sinne tänne lattialle, jotta saadaan nopeasti juteltua eläinlääkärin kanssa tarpeelliset perusasiat. Yleensä tässä ohella eläinlääkärit alkavat jo itse tehdä tuttavuutta Ellan kanssa ja Ella heidän. Käsikopelointi on Ellalle ok, korviinkin kurkkaaminen sujuu siinä samalla melko huomaamatta, jos on vikkelä lääkäri. Tarkempaa syynäystä varten Ellalle on opetettu ennakoiva vihje "korva", joka tarkoittaa että korvasta otetaan nyt kiinni ja sinne kurkataan vähän enemmän. Kotona tämä onnistuu jo hyvin ja kynällä tai vastaavalla saa varovasti myös tökkiä korvaa. Samoin on opetettu "suu" ja "silmä", joilla nopeasti kurkataan nämä. Työn alla on saada näihinkin sietokykyä ja kestoa leukatargetin kautta, mutta vieraassa ympäristössä se on vielä vaikeaa.
Ellalle on hirmu tärkeää tietää, mitä ihminen aikoo tehdä. Pelkkä lähestyvä käsi (ja mahdollinen kiinnipito) aiheuttaa hänessä voimakkaan "wow, personal space!" reaktion. Hieman yllättäen Ellan ensimmäinen tällainen tuli tänään stetoskoopista. Hän oli aivan sitä mieltä, että lääpi vaan itseäsi tuolla epäilyttävällä vempeleellä. Muutaman minuutin hengähdystauon jälkeen hän kuitenkin suostui namipalkalla tähänkin. Samalla lääkäri katsoi myös pintapuolisesti silmiä, leukatargetin avulla.
Huomattavasti jännempää oli, kun silmiä haluttiin tarkastella pienellä lampulla. Tällaista ei ole aiemmin tullut vastaan ja asia oli Ellan mielestä kovasti epäilyttävä. Tässä oli pakko turvautua lempeään kiinnipitämiseen ja maanitteluun, joiden turvin Ella malttoikin käpertyä mun jalkoihin. Onneksi enemmän rähmivä oikea silmä sattui lääkärin suuntaan, koska Ella nojasi koko vasemmalla puolellaan mua vasten ja työnsi myös päätä piiloon mun kainaloon. Todettiin yhdessä tuumin, että koska selkeää haavaepäilyä ei ole, ei lähdetä kokeilemaan väriaineella tutkimista. Sen sijaan saatiin mukaan huuhteluaine ja kosteustipat sekä varmuudeksi resepti, jos näillä tuotteilla ei parissa päivässä lähde helpottamaan. Sekä tietysti yksi asiaa lisää harjoiteltavien asioiden listalle!
Viimeisenä tuikattiin vielä "rokote" nenään annettavana annoksena. Tämä on onneksi niin nopea setti, että se on tehty jo samalla kun neiti utelias työntää nokkansa kohti tuubia. Pruits vaan ja pölähtänyt ilme, valmista.
Tästä lähdettiin huojentuneiden ravisteluiden saattelemana ensin pussaamaan vastaanoton hoitaja läpikotaisin ja sitten autoon odottelemaan paperitöitä. Palvelusväki puolestaan pääsi suunnittelemaan, millä prosessilla saadaan silmätippojen laitosta kivaa.
