23. Silmätipat neiti epäluulolle
Kuten edellisessä julkaisussa kerroin, synttärilahjaksi Ella sai eläinlääkäristä silmien huuhteluainetta ja kosteustipat akuutin rähmimisen vuoksi. Näitä ei todellakaan meillä noin vaan truutata silmiin, koska Ella poistuu paikalta kuin pieru saharaan jos edes aavistaa tilanteessa olevan jotain epäilyttävää. Sitä epäilystä ei voita edes uteliaisuus.
Tähän mennessä Ellalle on semi-omaehtoisesti opetettu lähinnä vain hampaiden pesu ja sekin on omasta laiskuudestani johtuen vielä työn alla. Silmätippojen osalta tiedän, että niiden laittaminen ei todellakaan tule onnistumaan millään puolivillaisella opettelulla, joten tästä tulee meidän ensimmäinen alusta loppuun omaehtoisuudelle rakennettu käsittelytilanne. Omaehtoisuudesta voi lukea lisää vaikkapa täältä, täältä ja täältä.
Ihan ensin piti miettiä ilman koiraa, miten ajattelin silmätipat sille fyysisesti laittaa. Nopealla googletuksella päädyin siihen, että Ella istuu, pyydän leukatargetin jonka avulla saan samalla avattua alaluomea ja suunnattua Ellan kuonoa yläviistoon. Teoriassa, siitä voisi olla helppoa pudottaa pari tippaa silmän sisänurkkaan.
Päivä 1, vaihe 1: lääkepurkki tarkoittaa herkkua
Lähdettiin liikkeelle siitä, että seisaalteen näytän Ellalle lääkepurkkia, laitan purkin piiloon ja annan namin. Nami piiloon, purkki esiin, nami. Jos Ella ei siirry taaksepäin jo purkin nähdessään, etenen tekemään samaa kyykyssä. Tässä tulee aina pieni "ööö en tahdo" tuokio, koska Ellan koosta johtuen kaikki hänen käsittelytoimet suoritetaan lattiatasossa. Joten jatkamme vain purkki-karkki-purkki-karkki rumbaa kunnes kyykistymiseni ei aiheuta poispäin vetäytymistä. Lounaalla tein tälle kaksi sarjaa, joissa oli vajaat 10 toistoa molemmissa. Tokan sarjan lopussa sain jo olla kyykyssä, pyytää Ellan istumaan ja hän itse kävi tökkäämässä pulloa nenällä. Iltapäivällä tehtiin yksi sarja, joka aloitettiin seisaalteen ja etenin taas sarjan aikana kyykkyyn ja pyysin Ellan istumaan.
Erikseen tästä kertasin muutaman leukatargetin, jonka Ella jo ennestään osaa. Tällä kertaa tein leukatargettia niin, että siirsin peukaloni lähelle Ellan silmää ja liikuttelin sitä siinä. Ei aiheuttanut mitään reaktiota.
Päivä 1, vaihe 2: lääkepurkki voi lähestyä
Tokassa vaiheessa tavoitteena on vähitellen tuoda lääkepurkki lähemmäs Ellaa ja yhdistää tilanteeseen leukatargetti. Iltapäivällä tehtiin taas muutama n. 10 toiston sarja. Aloitin seisoalteen ja laskeuduin siitä kyykkyyn pyytäen Ellan istumaan, ensin vain ottaen purkin esiin. Tästä jatkoin niin, että käänsin purkin tippasuu alaspäin ja toin sitä kohti Ellaa, vein pois, annoin palkan. Jos Ella meinasi väistää, heti helpotettiin ja jos taas kävi jo itse tökkimään purkkia, tultiin lähemmäs.
Tauon jälkeen toisessa sarjassa tein samaa niin, että pyysin ensin leukatargetin ja sitten otkn pullon. Tässä oli selvästi enemmän epäluuloa, joten välillä tehtiin yksi tai kaksi toistoa pelkkää leukatargettia ja silmäluomien koskemista peukalolla.
Illalla jatkettiin tätä samaa. Ellaa hieman tuskastutti, kun hän ei ollut varma saako karkkia pullon koskemisesta vai mistä. Joten tehtiin hetki taas leukatargettia silmän koskemisella ja toisaalta namin syöttämistä samalla kun pullon nokka tuli lähemmäs. Leukatargetti + lähestyvä pullo aiheutti edelleen epäluuloa ja kuono piti joka kerta nostaa ilmaan katsomaan purkkia.
Päivä 2., yksityiskohdilla on väliä:
Seuraavana päivänä jatkettiin pitkin päivää samaa treeniä. Kun otan lääkepurkkia esiin, Ella tulee jo uteliaana keittiöön kysymään, että oliko tästä karkkia tarjolla? Nyt edetään jo muutamalla toistolla siihen, että Ella on mennyt maahan eteeni ja istun lattialla. Koko päivän jumiuduttiin kuitenkin siihen, että leukatargettiin ei saanut yhdistää lääkepurkkiin koskemista saatikka sen lähestymistä. Aina se nokka nousi, korvat terästäytyi ja silmät kysyi "mikä hitto". Aloin jo tuskastua, ettei päästä tästä yli ikinä ja pelkkä leukakosketuskin on tälle liian iso fyysinen estely.
Kunnes sitten illan päätteeksi täysin vahingossa otin ensin lääkepullon, toin sen lähemmäs Ellaa ja pyysin sitten leukatargetin. No problemos, sanoi hän! Kaatonokan sai tässä tuoda jo parin sentin päähän silmästä ja kuono lepäsi kämmenellä rennosti.
Olisi tietysti pitänyt tajuta, että silmäkoiran täytyy ensin nähdä operaation tarvikkeet.
Päivä 3. jatkettiin oikeastaan vain samalla kaavalla kuin edellinen ilta. Eli vahvistettiin kaatonokan lähestymistä. Tässä kohdassa taidetaan viettää vielä tovi, sen verran Ella reagoi vielä pullon koskiessa edes kuonoon.
Positiivista, hän todellakin tulee huuliaan lipoen keittiöön, kun näkee mun ottavan lääkepurkin. Alla pieni pätkä tämän hetkisestä tekemisestä. Muutamassa kohdassa näkyy, että hieman kokeilen välillä Ellan rajoja.
Päivät noin 4-7 jatkettiin tätä samaa eli kaatonokan lähestymistä sille etäisyydelle, että tipan voisi tiputtaa silmään. Välissä oli jokunen välipäivä mutta matkaa hidasti myös se, että paristi piti palata tehtävässä helpommille vesille. Välillä kokeiltiin ihan vaan sitäkin, miltä tuntuu koskea pulloon. Vaikka kaatonokalla ei tositilanteessa saakaan koskea koiraan, ajattelin sen kuitenkin valmistelevan koiraa siihen, että tässä tulee tapahtumaan muutakin kuin pullon lähentelyä.
Päivä nro 8 olikin sitten taas isomman takapakin aika. Harjoittelu oli nimittäin edennyt niin pitkälle, että päätin avata lääkepurkin korkin. Siis todella, avata korkin. Tässä kohden tapahtui silmin havaittava vetäytyminen. Livohkaan ei sentään lähtenyt, mutta epäilyttävältä haiseva purkki ei to-del-la-kaan saanut tulla 20 cm lähemmäs hänen nenäänsä. Vai niin, no eipä siinä muuta kuin aloittamaan hommaa alusta. Päivien 8-10 aikana päästiin suurin piirtein siihen, että voidaan taas pullon läsnäollessa tulla leukatargettiin ja huuhtelutipan saa pudottaa tassulle. Mutta sitä lähemmäs nenää se ei tule.
Tässä kohden on myös hiipinyt aavistus kisaväsymystä ja treenejä on jaksettu tehdä noin kerran päivässä. Nyt kun kauniin talvisen tammikuun sijaan saamme nauttia ikuisesta marraskuusta, on hyvä hetki ahkeroitua tämänkin treenin parissa.
Tässäpä siis tämän astinen saaga, jatkamme loppumatkaa omassa tekeleessä. Väliin on mahtunut myös treenejä, joista täytyy jo päästä tarinoimaan.
