6. Tukitaidoilla turvallisia rutiineja
Tukitaidot tulivat meille ensimmäisen kerran tutuiksi Jaana Pohjolan hihnakurssilla (täällä) loppuvuodesta 2020. Myöhemmin niihin on törmätty lähes kaikessa tekemisessä. Tässä ensimmäisessä tekstissä yritän muistaa, mistä me lähdettiin liikkeelle. Nyt jälkikäteen huomaan, että tämän alkusysäyksen jälkeen aika paljon on vielä saanut omassa ymmärryksessäni tapahtua, ennen kuin olen ihan oikeasti alkanut tajuamaan, mitä tukitaidoilla tehdään. Siksi ne ovat tässä vaiheessa jääneet vielä liian vähälle huomiolle ja siksi näihin palataan vielä melko useasti myöhemmissä kirjoituksissa.
Mitä on tukitaidot?
Tukitaidot ovat hyvin yksinkertaisia, rutiininomaisia taitoja (tai temppuja), jotka koiralle opetetaan niin idioottivarmoiksi, että niihin voi turvautua myös vaikeassa paikassa. Tukitaidoilla voi ylläpitää yhteyttä koiraan, joka muuten ampuisi rakettina avaruuteen. Ne toimivat kommunikointikeinona ja tarjoavat keinoja pitää keskittyminen kasassa. Tukitaitoja voisi luonnehtia satavarmoiksi rutiineiksi, jotka ovat koirassa niin syvällä, niin positiivisina, että asian suorittaminen itsessään rauhoittaa koiraa ja orientoi sen takaisin ihmisensä luo.
Reissussa rähjääntynyt Liesjärvellä
Ihanteellista olisi, että tukitaidot olisivat mahdollisimman proaktiivisia eli tilannetta ennakoivia. Eli niillä saisi niin sanotusti tilanteen haltuun, ennen kuin tilannetta edes on. Arjessa tukitaitoja joutuu usein kuitenkin käyttämään myös reaktiivisesti, etenkin kun itse vasta opettelee lukemaan koiran järjenjuoksua.
Ellan lenkkeilyyn liittyvät tärkeimmät tukitaidot ovat kontaktilla luvan pyytäminen ja namien etsintä maasta käskystä. Työn alla on myös alusta asti ollut ikuisuusprojektina valjaskuljetus.
Kontaktilla pääsee -ajatus tulikin jo edellä. Sitä voi hyödyntää aivan kaikkeen ja sen voi laajentaa yleiseksi "tuo kiinnostaa, mitä nyt tehdään?" käytökseksi. On ihan ok, jos käytöksen opittuaan saakin joskus huonomman palkan (Å:n sijaan Ä:n). Meillä esimerkiksi ihmisten ohittaminen toimii näin ja on ketjuttunut jo hienosti: vastaantuleva ihminen kiinnostaa, Ella tarjoaa kontaktia, mutta menoluvan sijaan pyydän hänet viereen ja palkaksi saa namin. Tai monta, jos tilanne vaatii. Ihminen meni, kaikilla hyvä boogi, matka jatkuu ja nami oli riittävä vahviste. Joskus ihmiset on epäilyttäviä, silloin tulee jumitus ja kontakti, "ootko ihan varma?". Kontakti tarjoaa koiralle keinon kommunikoida. Ihmisen tehtävä on tunnistaa, mitä asiaa koiralla on.
Namin etsintä on koirien ohittamisen tukitaito, jota on tätä kirjoittaessa hiottu jo puolitoista vuotta. Ja toimiakseen se vaati rinnalle lukuisia ympäristöpalkkoja (täällä), jotta turhautuminen ei jyrää alleen namin kelpaamista. Lisäksi opetteluvaiheessa etäisyys on pidetty aina sellaisena, että namit maistuu. Etsi! -taito on maailman helpoin. Vihjeen kuullessaan, Ella aloittaa jo nenällä aarteenmetsästyksen ja voin ohjata koiran tilanteesta haluamaani suuntaan karkkien avulla. Erityisen toimiva tämä on siten, että heitän namit ihan Ellan silmien edestä, jolloin hän ei ehdi havannoida ympäristöön yhtä paljon. Haistelu on rauhoittava ele paitsi Ellalle, myös vastaantulevalle koiralle. Kun kiinnostus nameihin on saatu, voin tarpeen tullen myös tunkea karkkia täynnä olevan kouran kuonoon ja "imuttaa" koiran tilanteesta pois.
Käsikosketusta ei voi varsinaisesti tässä vaiheessa vielä kutsua lenkkeilyn tukitaidoksi. Ennemmin kyseessä oli helppo temppu jonka Ella kyllä osasi, mutta josta se myös kiihtyi kovasti. Käsikosketus mainitaan usein hyvänä tukitaitona, jolla koiran liikettä saa kohdennettua haluamaansa suuntaan. Mutta tässä vaiheessa se jäi meille vielä ajatuksen tasolle, koska (yllättäen....!) käsikosketuksen siirtäminen sisältä ulos ei käynytkään ihan käden käänteessä, so to speak.
Valjaskuljetus on myös taito, jonka todellakin haluaisin Ellalle opettaa mutta jonka kanssa en jotenkin itse koskaan jaksa tehdä töitä. Tarkoituksena olisi vain ja ainoastaan rakentaa koiralle superpositiivinen odotus siihen, että ihminen nappaa valjaista kiinni ja joko pitää niistä vain koiraa paikoillaan tai kuljettaa sitä johonkin suuntaan. Aloiteltu on, mutta ei riittävän systemaattisesti.
