Ellan matkassa

Alkuvuodesta ja keväällä 2021 jatkoimme käymistä Nadjan yksäreillä silloin tällöin. Treenit keskittyivät pääasiassa siihen, että Ellaa opetettiin löytämään tiensä kierroksilta takaisin alas. Ja ei, tässä vaiheessa ei todellakaan vielä ollut kyse mistään rakennetusta taukokäytöksestä vaan ihan puhtaasti siitä, että etsittiin keinoja saada Ellan kiihtymyskupla edes hetkeksi rikki. Tätä haettiin hyvin yksinkertaisilla harjoituksilla siten, että ensin minä tein Ellan kanssa ihan helppoja juttuja - jotain seuraamisen kaltaista, istumista ja liikkeelle lähtöä, helppoa kontaktia, paljon palkkaa. Sitten minä menin istumaan salin reunalle ja Nadja "neutraalimpana" hahmona otti Ellan lyhyeen hihnaan vain olemaan kanssaan. Ensimmäisillä kerroilla Ella huusi ikuisuuden, heittäytyi maahan piehtaroimaan, kiskoi hihnaa ja vaikka mitä. Lopulta kuitenkin istahti ja huokaisi, aivan väsyneenä. Tässä sai hetken rauhallista huomiota Nadjalta ja sitten sama alusta. Ja oikeastaan tätä m

Viettäessäni talvella 2020-2021 tuntikausia Googlen äärellä etsimässä ajatuksia itsehillinnästä, kiihtymisestä ja reaktiivisuudesta, löysin aivan ihanan sivuston Koiran mieli . Ensimmäisenä ländäsin tekstiin https://koiranmieli.com/maltti-on-valttia/ joka tuntui juuri sopivalta meille. Kirjoittaja Sofia Haapasen mukaan koiran malttamattomuutta voi kuvailla esimerkiksi itsehillinnän puutteena, epävarmuutena, liian vaikean harjoituksen seurauksena, puutteena tehtävän ymmärryksessä, turhautumisena tai yltiöpäisenä ilona. Kuuden suora, meiltä löytyy nämä kaikki! Haapasen mukaan yksi yleisin malttamattomuuden syy on se, ettei ihminen ole opettanut koiralle kunnolla, mitä koiralta missäkin tilanteessa oletetaan. Paino sanalla kunnolla . Toisaalta saatamme myös itse ajattelematta vahvistaa malttamatonta käytöstä. Tunnistin tässä heti meillä yhden arkisen asian - ulko-oven kanssa on opeteltu, ettei siitä sovi rynniä ilman lupaa. Mutta miksei samalla vaivalla voinut opettaa tätä samaa pihaporti

Tyytyväinen lenkkikaveri -kurssilla ja muilla luennoillaan Jaana Pohjola ( Eläinkoulutus.fi ) korostaa erittäin paljon koiran riittävää palautumista - ja erityisesti sitä henkistä palautumista . Yhä edelleen todella usein kaikkeen koiran ei-toivottuun käytökseen tarjotaan avuksi lisää liikuntaa, vaikka vastaus voisi hyvin löytyä levosta ja rauhoittumisesta. Pohjola puhuu paljon eläimien aikabudjetista, jossa niiden vuorokausi- ja viikkorytmiä tarkkaillaan laajempana kokoaisuutena. Erityisesti koirille, joille hihnassa lenkkeily ei ole pelkkää neutraalia marssimista ihmisen perässä (tai arjessa tapahtuu muuten vaan paljon kiihdyttäviä asioita), henkinen palautuminen on hirmuisen tärkeää. Hän on vauvasta asti osannut kotona ottaa rennosti. Konkreettinen esimerkki tästä on (teini)koirat, jotka aloittavat kaikenlaisen hillumisen kiihdyttävien tilanteiden jälkeen tai lähestyttäessä kotipihaa. Hilluminen on lähes aina koiralle keino purkaa stressiä ja tarkoitti Pohjolan puheessa muun muassa

Tukitaidot tulivat meille ensimmäisen kerran tutuiksi Jaana Pohjolan hihnakurssilla ( täällä ) loppuvuodesta 2020. Myöhemmin niihin on törmätty lähes kaikessa tekemisessä. Tässä ensimmäisessä tekstissä yritän muistaa, mistä me lähdettiin liikkeelle. Nyt jälkikäteen huomaan, että tämän alkusysäyksen jälkeen aika paljon on vielä saanut omassa ymmärryksessäni tapahtua, ennen kuin olen ihan oikeasti alkanut tajuamaan, mitä tukitaidoilla tehdään. Siksi ne ovat tässä vaiheessa jääneet vielä liian vähälle huomiolle ja siksi näihin palataan vielä melko useasti myöhemmissä kirjoituksissa. Mitä on tukitaidot? Tukitaidot ovat hyvin yksinkertaisia, rutiininomaisia taitoja (tai temppuja), jotka koiralle opetetaan niin idioottivarmoiksi, että niihin voi turvautua myös vaikeassa paikassa. Tukitaidoilla voi ylläpitää yhteyttä koiraan, joka muuten ampuisi rakettina avaruuteen. Ne toimivat kommunikointikeinona ja tarjoavat keinoja pitää keskittyminen kasassa. Tukitaitoja voisi luonnehtia satavarmoiksi