Ellan matkassa

Joulukuisissa häiriköiden treeneissä Ellan kanssa paneuduttiin tilan haltuunottoon ja työ-tauko erotteluun. Eli töihin orientoitumiseen. Meidän lähtökohdat tilanteeseen ovat sinänsä positiiviset että Ellalla on aivan valtava motivaatio kohti treenihallia. Sinne on päästävä keinolla millä hyvänsä koska siellä voi olla ja tapahtua jotain kivaa. Kuten kaikki muukin innostus, tämäkin ampuu aivan totaalisen yli ja koira on täysin irti kaikista henkseleistään heti kun auton ulkopuolella huomaa olevansa hallilla. Millä tahansa hallilla. Tai oikeastaan missä tahansa paikassa, jossa voi päästä jonnekin sisälle. Konkreettiseen hallia lähestymiseen ja ovista sisälle astumiseen ei tällä hetkellä juurikaan puututa. Siitä lisää esimerkiksi täällä . Sen sijaan treeneissä on etsitty tapoja, jolla Ellan saisi heti halliin astumisen jälkeen omatoimisesti tutkimaan tilaa ja liikkumaan tilassa, sen sijaan että se jää ihmisten luo jumiin huutamaan. Ja sitä kautta orientoitumaan tilassa olemiseen ja lopult

Ellan syksy on ollut treeniä ja opiskelua täynnä. Lähes viikottain ollaan oltu metsäjäljellä, jossa Ellasta on tullut aivan suvereeni. Häntä ei haittaa sääolosuhteet, muuttuva maasto eikä se, kuka jäljen on tehnyt. Hän nostaa oman (ja kavereiden...) jäljet metrien päästä ja on valmis ampumaan matkaan tykinkuulana. Onneksi jäljillä on nykyään pituutta jo kivasti, koska alkupätkä tuppaa vieläkin menemään todella lentäen. Tähän en ole vielä hirveämmin puuttunut, koska meno rauhoittuu nykyään nopeasti ja tokalle jäljelle lähdetään jo maltillisemmin. Turhaa nillitystä siis, tämän koiran kohdalla. Joko??! Ella on muutaman kerran tutustunut keppeihin, perinteisen makkararuudun hengessä. Kertaalleen tehtiin myös noin 20 metrinen "jälki" niin, että Ella näki ihmisen laittavan kepit. Molemmilla tavoilla reaktio oli vähän valju "aha, tollanen". Kertana eräänä ne sitten vain heitettiin jäljelle, ensin vieläpä vieraan ihmisen tekemänä. Ja kas, hän kiinnostui jokaises

Elokuun lopulla päästiin jatkamaan keväällä alkanutta jälkitreeniä. Ensimmäinen kerta osui yhteen alkusyksyn helteiden ja juoksujen alkamisen kanssa, joten käytiin silloin suosiolla tekemässä vain yksi helpohko jälki. En toki muistanut, että Ellalla on tapana paahtaa ensimmäinen jälki talla pohjassa ja keskittyä vasta seuraavalla, joten ekat treenit menivät siinä vähän vihkoon. Mutta tulipa käytyä ja muistuteltua hommaa. Seuraavalla kerralla olikin jo siedettävä syyslämpötila, +20 astetta 🙈 Tehtiin kaksi jälkeä Ellalle melko helppoon mänty-varvikko-sammalmetsään. Molemmat olivat vaativuudeltaan samanlaisia: hieman normaalia polkevampaa askellusta, muutama karkkikätkö tsemppaamassa matkalla ja kulmia sinne missä sattuu tulemaan luonto reitille. Pituutta ehkä noin 100 m molemmissa. Tikkuja meillä ei vielä reitillä ole. Molemmat jäljet myös sujuivat hyvin samanlaisesti. Autolta siirryttiin yllättävän maltillisesti kohti lähtömerkkiä. Ella tietää aivan tasan tarkkaan, mitä metsään on tult

Elokuun alussa käytiin taas Lohjalla näyttäytymässä Sannalle. Ajatuksena oli katsoa, miten Ella lähtee itse tarjoamaan liikkumista ja toimintaa targeteille. Esimerkiksi palkan ja uuden vihjeen välissä on meille tosi vaikea paikka, joka menee usein huutamiseksi ja vaikeuttaa siten seuraavaan toistoon lähtöä. Tähän voisi rakentaa targeteilla jonkun muun toiminnon (kuin haukkua), jossa koira itse on edelleen aktiivinen toimija, kuten se haukkuessaankin on. Tehtävä ei ollut tänään helppo. Ensinnäkin siksi, ettei ihminen ole viime aikoina treenannut muuta kuin käsikosketusta. Ja toisaalta siksi, että syystä tai toisesta Ella oli tänään ajoittain todella vahvasti omassa haukkukuplassaan. En oikein tiedä vielä, miksi Ella ajoittain sinne uppoaa. Siksi en myöskään vielä tiedä, miten sen saisi sieltä pois. Parasta siis yrittää pitää hänet työn touhussa 🙈 Vilkaisimme myös muutaman purkkiradan. Ella kuunteli ohjeet tarkasti. Ellalle on aiemmin opetettu jo tasapainotyynylle etutassuko

Kuten edellisessä julkaisussa kerroin, osallistuimme Ellan kanssa heinäkuussa noseworkin viikonloppukurssille. Aiemmassa julkaisussa pureskelin, mitä tuo viikonloppu kokonaisuutena meille tarkoitti. Joten tällä kertaa keskitytään vain siihen, miten uuden lajin haltuunotto meiltä sujui. Kurssi sisälsi teorialuennon lisäksi 1,5 päivän verran käytännön harjoituksia. Mukana oli useita ensikertalaisia mutta myös kaksi kokeneempaa konkaria. Heidän harjoituksissaan pääsi näkemään hyvin, mitä kohti tässä olisi tarkoitus mennä ja millaisia haasteita voi tulla vastaan tehtävien vaikeutuessa. Lauantaina aloitettiin eukalyptuksen hajuun tutustuminen ja sen merkitykselliseksi tekeminen. Hommaan lähdettiin tutustumalla paristi pelkkään hajupurkkiin ja melko pian siirryttiin erotteluun eli kahteen purkkiin. Oikean eli hajulla varustetun purkin nuuskuttelusta sai karkkia, tyhjästä ei. Tämä ei ole ainoa tapa aloittaa nose, lähestymistapoja löytyy muutamia erilaisia. Ellan osalta pari ensim

Joskus asioita on paras tehdä sen kummemmin miettimättä. Luottokoutsimme  Sanna vinkkasi mulle jo keväällä, että olis noseviikonloppua tulossa. Kiinnosteli, mutta mielessäni mietin, ettei todellakaan ole meidän paikka vielä aikoihin. Eihän me osata mitään harrastuskoiran alkeitakaan. Sitten heinäkuussa mainos kurssista tuli eteeni, samalla viikolla kun kurssi jo oli. Lähes hetken mielijohteesta laitoin Sannalle viestiä, että pärjättäiskö me Ellan kanssa ja onko mitään järkeä tulla, pilataan vaan kaikkien muiden tekeminen. No vastauksen voikin arvata, joten lauantaiaamuna löysimme itsemme Lohjalta. Kädet tärisi, sydän hakkasi, vatsanpohjaa kouri. Selvitäänkö me? Onko kaikki muut jotain hc-palveluskoiria, jotka vaan tuijottaa käskynhaltijaa lumoutuneena? Ollaanko me ihan liian alkeissa vielä kaikessa? Vienkö Ellan liian vaikeaan paikkaan? Osaanko tukea sitä niissä tilanteissa, joissa pitäisi? Eukalyptus, tsek. Ensimmäinen etappi oli hanskata Ella luennon ajan hallissa, koska

Loppusyksystä 2021, joku aika juoksujen jälkeen, Ella alkoi olla yleisolemukseltaan todella kärkäs. Kiihtyi nopeasti, ärsyyntyi vielä nopeammin ja vaelteli kotona levottomana sinne tänne pitkin päivää. Mikään ei kelvannut ja petiä pedattiin vuorokauden ympäri. Oireiden kirjon ja ajankohdan tutkailun myötä diagnoosiksi varmistui melko nopeasti valeraskaus, meille ensimmäinen laatuaan. Vaikka itse valeraskaus meni lopulta nopeastikin ohi emmekä saaneet pehmolelupentuja, Ellan käytöksessä jäi jotenkin päälle voimakas turhautuminen ja etenkin sen purkaminen ihmiseen. Marraskuun pimeydessä synkistelin, että kauanko tätä kammottavaa koiran teini-ikää oikein kestää. Kun huomasin, että lenkkeily ärsytti itseäni (ja sitä myöten myös koiraa) ja päädyin yhä useammin ratkomaan tilanteita perinteisellä hevoshuutajan menetelmällä, oli aikalisän paikka. Hetkeksi mies useammin hihnanpäähän ja minä keskityin puuhaamaan Ellan kanssa kotona muita juttuja. Kaivoin aiemmat kurssimateriaalit tyytyväisestä l

 Nyt kun on tullut lajiteltua tekstiksi meidän alkuasetelmat, Smartdogin analyysi sekä impulsiivisuuden raamit, on hyvä hetki pysähtyä miettimään, kuka ja millainen Ella on tänään? Juuri nyt hän on 2,5 vuotias. Noin sohvapöydän korkuinen, noin 17+ kiloinen, melko nätti ja kotona mahdottoman ihana narttu. Pikkupennusta asti Ellan yksi leimaavin piirre on ollut uteliaisuus. Hän on MAHDOTTOMAN utelias. Siis siinä määrin, että jokainen koirakouluttaja jonka tunnilla ollaan oltu, on ennemmin tai myöhemmin todennut hämmentyneenä, että "hän on kyllä todella utelias". Kaikki kaikkialla täytyy saada tarkistaa ja mielellään just heti eikä kohta. Häntä ei saa myöskään häiritä, kun tarkistaminen on kesken. Sinänsä ihastuttava luonteenpiirre, mutta aiheuttaa erinäisiä ongelmia esimerkiksi vapaana pitämisen suhteen. Arjessa näkyy myös siinä, että meidän lenkit eivät yleensä etene kovin pitkiä matkoja. Neiti tutkimusmatkailija tonkii kaikki puron pohjat ja kivenkolot sekä varmistaa välillä,

Smartdogin testin jälkeen koin vuorotellen suunnatonta helpotusta ja toisaalta myös uupumusta. Helpotusta siitä, että meidän haasteille löytyi oikea syy. Ellan aivokemiat ihan toden totta kulkevat erilaisia ratoja kuin muilla koirilla. Kyse ei ole siitä, että Ella olisi muita vaikeampi koira vaan siitä, että sen aivot on yksinkertaisesti viritetty eri tavalla. Sininen ei muutu punaiseksi yrittämällä kovemmin tai hakkaamalla päätä seinään. Toisaalta taas, mitä enemmän perehdyin impulsiivisuuteen, sitä syvemmällä suossa tunsin meidän olevan. Ellan kanssa mikään, siis MIKÄÄN, elämän osa-alue tai pieninkään taito ei tulisi rakentumaan ilman meidän molempien valtavia ponnisteluja. Asioiden yleistäminen tilanteesta toiseen tulisi olemaan hyvin haastavaa. Ennen sukeltamista siihen, mitä kaikkea Ellan käytöksessä on ja mitä juuri Ellan tekemisen taustalta löytyy, on syytä perehtyä ensin yleisellä tasolla koiran impulsiivisuuteen. Minustako puhut? Kuvan otti Noora Teronen Pohjimmiltaan impulsii

Kesällä 2021 silmiini osui Facebookissa jokin julkaisu, jossa puhuttiin Smart Dogin tekemistä kognitiotesteistä. Asiaa googlailtuani totesin, että tämän täytyy olla hintansa arvoinen asia, joten ei muuta kuin hellepäivän iloksi koira kyytiin ja matka kohti Masseteria. Ja onneksi lähdettiin, koska tästäkin tuli taas yksi käännekohta meidän yhteisellä polulla. Smartdog  on koira-alan asiantuntijayritys, joka tarjoaa tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa koirien kognitiivisten ominaisuuksien testaamista. Koira ei saa siitä arvosanaa, ainoastaan vertailudataa muihin koiriin (samassa rodussa ja muissa roduissa). Analyyttisen omistajan unelma siis! Itse testi sisältää useita eri osioita, joissa koiran luontaista toimintatapaa päästään tarkkailemaan. Tehtävät on rakennettu niin, että ne pääosin "ohittavat" opetetun käytöksen ja tuovat esiin koiran oman, sisäisen toimintamallin (joka toki toisilla voi olla vahvemmin koulutuksen tuote kuin toisilla). Testin sisällöstä löytyy melko pal

....niin törmäät siellä koiraan niin keskittyneeseen, ettei ole ennen nähty. Hetkeksi katsaus nykypäivään, Ella pääsi nimittäin aloittamaan uuden harrastuksen, metsäjäljen! Onneksi silmiini sattui Koirankujeen mainos kurssista, näitä ei nimittäin juurikaan ole muualla kuin pk-seurojen sisäänpäinkääntyneissä kuppikunnissa.  Joten aivan jackpot, että kurssi pidetään vielä meidän lähiseudulla. JOKO SAA MENNÄ?! Ella rakastaa mennä metsässä nenänsä perässä ja olen pitkään miettinyt, että tätä pitäisi jotenkin jalostaa täsmällisemmäksi tekemiseksi. Vaihtoehtoina on pyörinyt metsäjälki eli PAJÄ sekä sitten verijälki eli MEJÄ. Näistä ensimmäisessä on tarkoitus opettaa koira seuraamaan ihmisen hajujälkeä metsässä, jälkimmäisessä taas loukkaantunutta riistaeläintä. Makkararuutua onkin kotona ja muualla jo tehty, joten sopi mainiosti että kurssilla lähdettiin heti maastoon. Kahdella ensimmäisellä kerralla tehtiin molemmilla kaksi jälkeä. Ensimmäisellä kerralla jäljet vanhenivat max pu

Kuten on jo tullut useasti ilmi, Eläinkoulutusblogin Jaana Pohjola on ollut yksi ehdoton arkemme pelastaja. Hihnalenkkeilyn lisäksi myös muut Jaanan selkokieliset ja arjen makuiset luennot ovat olleet oman jaksamiseni kannalta äärimmäisen tärkeitä. Sen lisäksi, että luennoilla on annettu monia hyvin yksinkertaisia vinkkejä vuorovaikutuksen parantamiseen ja koiran toiminnan ymmärtämiseen, Jaana on antanut "synninpäästön" sellaisten koirien omistajille, joiden koirat eivät istu kiltin ja kuuliaisen yleiseen normiin. Ennen kuin itsestäni tuli koiranomistaja, en ymmärtänyt lainkaan millaisia paineita yhteiskunta asettaa koiranomistajalle. Kansantajuisesti niin sanottu kuuliainen koira on hiljainen seinäruusu, joka reagoi jos siltä jotain pyydetään. Muun ajan koiran tulee olla hajuton, mauton, häiritsemätön. Sisällä ei saa haukkua, ulkona ei saa haukkua, hihnassa ei saa hillua tai vetää, koko ajan on oltava käskyn alla ja kuulolla. Puhumattakaan koirayhteisön omista vaatimuksista!

Alkuvuodesta ja keväällä 2021 jatkoimme käymistä Nadjan yksäreillä silloin tällöin. Treenit keskittyivät pääasiassa siihen, että Ellaa opetettiin löytämään tiensä kierroksilta takaisin alas. Ja ei, tässä vaiheessa ei todellakaan vielä ollut kyse mistään rakennetusta taukokäytöksestä vaan ihan puhtaasti siitä, että etsittiin keinoja saada Ellan kiihtymyskupla edes hetkeksi rikki. Tätä haettiin hyvin yksinkertaisilla harjoituksilla siten, että ensin minä tein Ellan kanssa ihan helppoja juttuja - jotain seuraamisen kaltaista, istumista ja liikkeelle lähtöä, helppoa kontaktia, paljon palkkaa. Sitten minä menin istumaan salin reunalle ja Nadja "neutraalimpana" hahmona otti Ellan lyhyeen hihnaan vain olemaan kanssaan. Ensimmäisillä kerroilla Ella huusi ikuisuuden, heittäytyi maahan piehtaroimaan, kiskoi hihnaa ja vaikka mitä. Lopulta kuitenkin istahti ja huokaisi, aivan väsyneenä. Tässä sai hetken rauhallista huomiota Nadjalta ja sitten sama alusta. Ja oikeastaan tätä m

Viettäessäni talvella 2020-2021 tuntikausia Googlen äärellä etsimässä ajatuksia itsehillinnästä, kiihtymisestä ja reaktiivisuudesta, löysin aivan ihanan sivuston Koiran mieli . Ensimmäisenä ländäsin tekstiin https://koiranmieli.com/maltti-on-valttia/ joka tuntui juuri sopivalta meille. Kirjoittaja Sofia Haapasen mukaan koiran malttamattomuutta voi kuvailla esimerkiksi itsehillinnän puutteena, epävarmuutena, liian vaikean harjoituksen seurauksena, puutteena tehtävän ymmärryksessä, turhautumisena tai yltiöpäisenä ilona. Kuuden suora, meiltä löytyy nämä kaikki! Haapasen mukaan yksi yleisin malttamattomuuden syy on se, ettei ihminen ole opettanut koiralle kunnolla, mitä koiralta missäkin tilanteessa oletetaan. Paino sanalla kunnolla . Toisaalta saatamme myös itse ajattelematta vahvistaa malttamatonta käytöstä. Tunnistin tässä heti meillä yhden arkisen asian - ulko-oven kanssa on opeteltu, ettei siitä sovi rynniä ilman lupaa. Mutta miksei samalla vaivalla voinut opettaa tätä samaa pihaporti

Tyytyväinen lenkkikaveri -kurssilla ja muilla luennoillaan Jaana Pohjola ( Eläinkoulutus.fi ) korostaa erittäin paljon koiran riittävää palautumista - ja erityisesti sitä henkistä palautumista . Yhä edelleen todella usein kaikkeen koiran ei-toivottuun käytökseen tarjotaan avuksi lisää liikuntaa, vaikka vastaus voisi hyvin löytyä levosta ja rauhoittumisesta. Pohjola puhuu paljon eläimien aikabudjetista, jossa niiden vuorokausi- ja viikkorytmiä tarkkaillaan laajempana kokoaisuutena. Erityisesti koirille, joille hihnassa lenkkeily ei ole pelkkää neutraalia marssimista ihmisen perässä (tai arjessa tapahtuu muuten vaan paljon kiihdyttäviä asioita), henkinen palautuminen on hirmuisen tärkeää. Hän on vauvasta asti osannut kotona ottaa rennosti. Konkreettinen esimerkki tästä on (teini)koirat, jotka aloittavat kaikenlaisen hillumisen kiihdyttävien tilanteiden jälkeen tai lähestyttäessä kotipihaa. Hilluminen on lähes aina koiralle keino purkaa stressiä ja tarkoitti Pohjolan puheessa muun muassa