17. Noseworkin alkeita

Kuten edellisessä julkaisussa kerroin, osallistuimme Ellan kanssa heinäkuussa noseworkin viikonloppukurssille. Aiemmassa julkaisussa pureskelin, mitä tuo viikonloppu kokonaisuutena meille tarkoitti. Joten tällä kertaa keskitytään vain siihen, miten uuden lajin haltuunotto meiltä sujui.

Kurssi sisälsi teorialuennon lisäksi 1,5 päivän verran käytännön harjoituksia. Mukana oli useita ensikertalaisia mutta myös kaksi kokeneempaa konkaria. Heidän harjoituksissaan pääsi näkemään hyvin, mitä kohti tässä olisi tarkoitus mennä ja millaisia haasteita voi tulla vastaan tehtävien vaikeutuessa.

Lauantaina aloitettiin eukalyptuksen hajuun tutustuminen ja sen merkitykselliseksi tekeminen. Hommaan lähdettiin tutustumalla paristi pelkkään hajupurkkiin ja melko pian siirryttiin erotteluun eli kahteen purkkiin. Oikean eli hajulla varustetun purkin nuuskuttelusta sai karkkia, tyhjästä ei. Tämä ei ole ainoa tapa aloittaa nose, lähestymistapoja löytyy muutamia erilaisia.

Ellan osalta pari ensimmäistä kierrosta olivat juuri sitä, mitä odotinkin. Uusi tilanne (tai paikka) aiheutti epävarmuutta eli kiihdytti. Tehtävä oli uusi eikä siihen annettu selkeitä ohjeita (sikäli kun niitä olisi malttanutkaan kuunnella), joten turhautti ja taas epävarmuus kiihdytti. Jouduttiinkin hieman hakemaan tapaa, jolla hänet sai ylipäänsä haistelemaan purkkeja, niille huutamisen sijaan. Toistojen sietokyky oli tässä kohdin nolla, joten Ellan harjoitukset olivat hyvin lyhyitä. Yksi, enintään kaksi onnistumista ja heti pois.

Iltapäivän lopulla pääsimme kokeilemaan vielä purkkirataa, jossa oli jo kolmaskin purkki. Tässä Ella lähti jo selvästi uteliaammin nenä edellä tutkimaan, vaikka oli jo superväsynyt. Asian pihvi oli vielä hatara joten kommentointia riitti.

Sunnuntaina aloitimme aamusta heti purkkiradalla. Ella tuli hommiin huomattavasti itsevarmempana ja lähti skarppina nokka edellä purkeille. Melko pian purkkeja sai olla viisikin ja Ella kävi ne kaikki läpi tarkasti järjestyksessä. Tässä kohdin Ellasta näki selvästi, että hän oli ymmärtänyt haistelun olevan homman ydin ja ehkä ihan pienesti se eukalyptuskin oli tullut tutuksi. Itse tehtävä suoritettiin tänään haukkumatta, ainoastaan siirtymä radalta pois aiheutti ääntä. Tästä työhön orientoitumisesta kirjoittelinkin edellisessä tekstissä. Muutama "hei en tajuu voix joku auttaa, haloooo" hetki oli. Näissä Ella kävi hyörimässä purkkien luona ja ehkä ei saanut heti hajua tai ehkä näytti sen niin nopeasti, etten ehtinyt reagoida. Palaute asiaan oli heittäytyä maahan huutamaan. Onneksi oli tuttu koutsi, joka osasi erinomaisesti lukea koirasta, aikoiko se vielä lähteä purkeille vai ei. Paristi nimittäin lähti (ja suoraan hajulle), vaikka mä itse jo epäuskoisena katselin Sannaa kohti, että joko poistutaan

Sen verran epävarmuutta vielä kuitenkin oli, ettei Ella näyttänyt samaa purkkia enää uudelleen palkkauksen jälkeen. Radalta piti lähteä pois ja tulla takaisin. Ja mieluiten purkit piti tässä välissä sekoittaa, muuten tuli palautetta tylsästä tehtävästä. Samoin oli turha jäädä odottamaan palkkamerkin kanssa sekuntia pidemmäksi ajaksi. Siitä meni vati nurin eikä herunut vielä mitään ymmärrystä millekään ilmaisulle. Jos nenä meni purkkiin, se meni purkkiin ja sillä selvä. Muuten pidä tunkkis. Toistojen määrä oli meillä edelleen max 5.

Sitten siirryttiin tuolirataan ja haju muutti lasipurkista reiälliseen purkkiin. Ensimmäinen kierros meni taas odotetusti tyylillä "mitä skeidaa tää on, minne se lasipurkki meni, mitä mä nyt niinku teen?!". Vähän kerrallaan Ella  kuitenkin lähti tutkimaan tuolia nenällä ja päästiin palkkaamaan löydöstä. Heti tuli myös tutuksi impulsiivisen koiran haaste, eli kiertää jotakin/jostakin (siis luopua!) päästäkseen haluamansa asian luo. Käsittämätöntä pienelle lapinkoiralle moinen! Toka kierros meni aivan mönkään, isosti varmaan sen kokeiluni takia, että mitä käy jos tullaan suoraan autosta halliin. No ei käy, ei ollut motii, vessahätäkin vaivasi. Tästä lähdettiinkin kaikessa rauhassa viereiseen metsään haahuilemaan ja nollaamaan. Syötiin mustikoita, pussailtiin ja rapsuteltiin.

Muutaman tuoliradan jälkeen palattiin taas purkeille ja lähdettiin liittämään vihjettä tekemiseen. Metsänollaus, vessa-asiat ja lepo oli tehnyt tehtävänsä ja tässä kohtaa Ella oli aivan ässä. Ensinnäkin hän jo saapui halliin rauhassa ja hiljaa, kuin itse tyyneys. Muutama hurina katsojille ja hommiin. Lisäksi paluu tutumpaan ja helpompaan selvästi buustasi Ellan itsevarmuutta ja hän suoritti omat kierroksena erinomaisesti. Nopeasti löytölelu kaapin päältä kainaloon ja höyryjen purkua yhteisellä leikkihetkellä pihalla.

Päivän päätteeksi kokeiltiin vielä, miten aloittelijakoirat reagoi, kun haju viedäänkin selvemmin "piiloon" eli huonekaluihin. Tilanne olikin kinkkinen kaikille, vaikka koirat vietiin alle metrin päähän hajusta. Kaksi paimenkoiraa haki silmillään vimmatusti ja tuijottivat ohjaajaa ohjeiden toivossa. Cockeri nuuskutti järkyttävällä vauhdilla kaiken minne ehti ennen kuin muisti, mitä oltiinkaan tekemässä. Ella taas turvautui huutamiseen, mitä pasketta tää on ja mitä mä nyt teen. Eniten kiinnosti lelukori hyllyn päällä. Kaikki kuitenkin avustettiin lopulta onnistumaan.

Tämä oli hyvä oppi siitä, ettei hajun etsimisen yleistäminen eri paikkoihin käy ihan käden käänteessä. Ja toisaalta kuinka tärkeää on lähteä riittävän nopeasti pois purkkiradalta, jotta koira ei rutinoidu liikaa siihen.

Kaikkiaan viikonloppu oli antoisa. Eikä vähiten siksi, että Ellan kanssa ylitimme itsemme monissa asioissa, täysin oman mukavuusalueemme ulkopuolella. Lisäksi laji vaikutti sopivan Ellalle siinä määrin, että nosework tulee ehdottomasti osaksi meidän harrastuksia! Alkuun ainakin virikkeenä. Aloituspaketti odotteleekin jo sateisia päiviä 😊

Tämän blogin suosituimmat tekstit

1. Lähtökohtana henkseleistään ratkeava teinikoira

16. Ensimmäinen oikea treeniviikonloppu

2. Mikä oikeastaan oli ongelmana?