Ellan matkassa

Huh, viikon sisään tehtiin Ellan kanssa peräti kolmet treenit, joten tämä alkanut viikko ollaan vaan vedetty lonkkaa ja haahuiltu ulkona. Omat aivot (ja varmaan koirankin) prosessoi edelleen kaikkea tapahtunutta ja lajittelee uusia oppeja käytännön suunnitelmiksi. Lyhyt katsaus tekemisiin, olkaa hyvät! Treeniputki aloitettiin lauantaina Jaanan kurssin viimeisillä treeneillä. Ensimmäistä kertaa osasin oikeasti itsekin suunnitella treenin kulkua ja sitä, miten olisi syytä jakaa ajankäyttö. Eka kierros tilan haltuunoton parissa. Käytännössä siis sisääntuloa, työalueella liikkumista ja taukoröykkiötä. Otettiin heti työn alle vinkki siitä, että hallissa ollaan lyhyemmän aikaa kerrallaan, jolloin motivaatio hallia (sen tutkimista) kohtaan säilyy ja sitä pystyy käyttämään palkkana koiralle. Tätä siis jumpattiin! Ensin vatien ja hajumattojen avulla halliin sisään, siitä vähitellen liikuttiin oman alueen ympäri palkiten kontaktista päästäen joko namimatoille tai nurkkien haisteluun

Tällä viikolla harrastellaan taas tosissaan! Viikon treenit alkoi tietysti omistajan treenaamisella eli reaktiivisten harrastuskoirien kurssin viimeisellä luennolla. Aiheena oli vireen hallinta ja valinnanvapaus. Molemmat meille äärimmäisen vaikeita asioita, joten tästä tekstistä tuli melkoisen pitkä. Ahkera kuunteluoppilas Luennon alkupuoli käsiteltiin koiran virettä. Miten se ilmenee, mitä se ilmentää ja miten siihen voi vaikuttaa. Olen lukenut vireestä kohtuullisen paljon ja jotain perinteisiä perusasioita siitä oppinutkin, mutta silti tuli taas sellainen olo, että mitään en ole oikeasti ymmärtänyt. Eniten tällä kertaa iskostui päähäni, että myös vireen takana on todellakin tunne. Tunne aiheuttaa koirassa toiminnan, jonka ihminen näkee.  Kiihtymys (jota meillä riittää) on jo toimintaa. Siksi puusta ei pääse pitkälle, jos pelaa vain kiihtymyksen ja rauhoittumisen tasapainopeliä (jota itsekin olen tehnyt), vaan täytyy paneutua siihen, mikä tunne tai tunteet aiheuttavat kiihtymisen. K