Tekstit

19. Jälkikausi avattu

Elokuun lopulla päästiin jatkamaan keväällä alkanutta jälkitreeniä. Ensimmäinen kerta osui yhteen alkusyksyn helteiden ja juoksujen alkamisen kanssa, joten käytiin silloin suosiolla tekemässä vain yksi helpohko jälki. En toki muistanut, että Ellalla on tapana paahtaa ensimmäinen jälki talla pohjassa ja keskittyä vasta seuraavalla, joten ekat treenit menivät siinä vähän vihkoon. Mutta tulipa käytyä ja muistuteltua hommaa. Seuraavalla kerralla olikin jo siedettävä syyslämpötila, +20 astetta 🙈 Tehtiin kaksi jälkeä Ellalle melko helppoon mänty-varvikko-sammalmetsään. Molemmat olivat vaativuudeltaan samanlaisia: hieman normaalia polkevampaa askellusta, muutama karkkikätkö tsemppaamassa matkalla ja kulmia sinne missä sattuu tulemaan luonto reitille. Pituutta ehkä noin 100 m molemmissa. Tikkuja meillä ei vielä reitillä ole. Molemmat jäljet myös sujuivat hyvin samanlaisesti. Autolta siirryttiin yllättävän maltillisesti kohti lähtömerkkiä. Ella tietää aivan tasan tarkkaan, mitä metsään on tult

18. Targeteilla tilanne haltuun

Kuva
Elokuun alussa käytiin taas Lohjalla näyttäytymässä Sannalle. Ajatuksena oli katsoa, miten Ella lähtee itse tarjoamaan liikkumista ja toimintaa targeteille. Esimerkiksi palkan ja uuden vihjeen välissä on meille tosi vaikea paikka, joka menee usein huutamiseksi ja vaikeuttaa siten seuraavaan toistoon lähtöä. Tähän voisi rakentaa targeteilla jonkun muun toiminnon (kuin haukkua), jossa koira itse on edelleen aktiivinen toimija, kuten se haukkuessaankin on. Tehtävä ei ollut tänään helppo. Ensinnäkin siksi, ettei ihminen ole viime aikoina treenannut muuta kuin käsikosketusta. Ja toisaalta siksi, että syystä tai toisesta Ella oli tänään ajoittain todella vahvasti omassa haukkukuplassaan. En oikein tiedä vielä, miksi Ella ajoittain sinne uppoaa. Siksi en myöskään vielä tiedä, miten sen saisi sieltä pois. Parasta siis yrittää pitää hänet työn touhussa 🙈 Vilkaisimme myös muutaman purkkiradan. Ella kuunteli ohjeet tarkasti. Ellalle on aiemmin opetettu jo tasapainotyynylle etutassuko

17. Noseworkin alkeita

Kuva
Kuten edellisessä julkaisussa kerroin, osallistuimme Ellan kanssa heinäkuussa noseworkin viikonloppukurssille. Aiemmassa julkaisussa pureskelin, mitä tuo viikonloppu kokonaisuutena meille tarkoitti. Joten tällä kertaa keskitytään vain siihen, miten uuden lajin haltuunotto meiltä sujui. Kurssi sisälsi teorialuennon lisäksi 1,5 päivän verran käytännön harjoituksia. Mukana oli useita ensikertalaisia mutta myös kaksi kokeneempaa konkaria. Heidän harjoituksissaan pääsi näkemään hyvin, mitä kohti tässä olisi tarkoitus mennä ja millaisia haasteita voi tulla vastaan tehtävien vaikeutuessa. Lauantaina aloitettiin eukalyptuksen hajuun tutustuminen ja sen merkitykselliseksi tekeminen. Hommaan lähdettiin tutustumalla paristi pelkkään hajupurkkiin ja melko pian siirryttiin erotteluun eli kahteen purkkiin. Oikean eli hajulla varustetun purkin nuuskuttelusta sai karkkia, tyhjästä ei. Tämä ei ole ainoa tapa aloittaa nose, lähestymistapoja löytyy muutamia erilaisia. Ellan osalta pari ensim

16. Ensimmäinen oikea treeniviikonloppu

Kuva
Joskus asioita on paras tehdä sen kummemmin miettimättä. Luottokoutsimme  Sanna vinkkasi mulle jo keväällä, että olis noseviikonloppua tulossa. Kiinnosteli, mutta mielessäni mietin, ettei todellakaan ole meidän paikka vielä aikoihin. Eihän me osata mitään harrastuskoiran alkeitakaan. Sitten heinäkuussa mainos kurssista tuli eteeni, samalla viikolla kun kurssi jo oli. Lähes hetken mielijohteesta laitoin Sannalle viestiä, että pärjättäiskö me Ellan kanssa ja onko mitään järkeä tulla, pilataan vaan kaikkien muiden tekeminen. No vastauksen voikin arvata, joten lauantaiaamuna löysimme itsemme Lohjalta. Kädet tärisi, sydän hakkasi, vatsanpohjaa kouri. Selvitäänkö me? Onko kaikki muut jotain hc-palveluskoiria, jotka vaan tuijottaa käskynhaltijaa lumoutuneena? Ollaanko me ihan liian alkeissa vielä kaikessa? Vienkö Ellan liian vaikeaan paikkaan? Osaanko tukea sitä niissä tilanteissa, joissa pitäisi? Eukalyptus, tsek. Ensimmäinen etappi oli hanskata Ella luennon ajan hallissa, koska

15. Sanna, lapinkoirakuiskaaja

Kuva
Loppusyksystä 2021, joku aika juoksujen jälkeen, Ella alkoi olla yleisolemukseltaan todella kärkäs. Kiihtyi nopeasti, ärsyyntyi vielä nopeammin ja vaelteli kotona levottomana sinne tänne pitkin päivää. Mikään ei kelvannut ja petiä pedattiin vuorokauden ympäri. Oireiden kirjon ja ajankohdan tutkailun myötä diagnoosiksi varmistui melko nopeasti valeraskaus, meille ensimmäinen laatuaan. Vaikka itse valeraskaus meni lopulta nopeastikin ohi emmekä saaneet pehmolelupentuja, Ellan käytöksessä jäi jotenkin päälle voimakas turhautuminen ja etenkin sen purkaminen ihmiseen. Marraskuun pimeydessä synkistelin, että kauanko tätä kammottavaa koiran teini-ikää oikein kestää. Kun huomasin, että lenkkeily ärsytti itseäni (ja sitä myöten myös koiraa) ja päädyin yhä useammin ratkomaan tilanteita perinteisellä hevoshuutajan menetelmällä, oli aikalisän paikka. Hetkeksi mies useammin hihnanpäähän ja minä keskityin puuhaamaan Ellan kanssa kotona muita juttuja. Kaivoin aiemmat kurssimateriaalit tyytyväisestä l

14. Millainen on Ella tänään?

Kuva
 Nyt kun on tullut lajiteltua tekstiksi meidän alkuasetelmat, Smartdogin analyysi sekä impulsiivisuuden raamit, on hyvä hetki pysähtyä miettimään, kuka ja millainen Ella on tänään? Juuri nyt hän on 2,5 vuotias. Noin sohvapöydän korkuinen, noin 17+ kiloinen, melko nätti ja kotona mahdottoman ihana narttu. Pikkupennusta asti Ellan yksi leimaavin piirre on ollut uteliaisuus. Hän on MAHDOTTOMAN utelias. Siis siinä määrin, että jokainen koirakouluttaja jonka tunnilla ollaan oltu, on ennemmin tai myöhemmin todennut hämmentyneenä, että "hän on kyllä todella utelias". Kaikki kaikkialla täytyy saada tarkistaa ja mielellään just heti eikä kohta. Häntä ei saa myöskään häiritä, kun tarkistaminen on kesken. Sinänsä ihastuttava luonteenpiirre, mutta aiheuttaa erinäisiä ongelmia esimerkiksi vapaana pitämisen suhteen. Arjessa näkyy myös siinä, että meidän lenkit eivät yleensä etene kovin pitkiä matkoja. Neiti tutkimusmatkailija tonkii kaikki puron pohjat ja kivenkolot sekä varmistaa välillä,

13. Mitä se impulsiivisuus sitten on?

Kuva
Smartdogin testin jälkeen koin vuorotellen suunnatonta helpotusta ja toisaalta myös uupumusta. Helpotusta siitä, että meidän haasteille löytyi oikea syy. Ellan aivokemiat ihan toden totta kulkevat erilaisia ratoja kuin muilla koirilla. Kyse ei ole siitä, että Ella olisi muita vaikeampi koira vaan siitä, että sen aivot on yksinkertaisesti viritetty eri tavalla. Sininen ei muutu punaiseksi yrittämällä kovemmin tai hakkaamalla päätä seinään. Toisaalta taas, mitä enemmän perehdyin impulsiivisuuteen, sitä syvemmällä suossa tunsin meidän olevan. Ellan kanssa mikään, siis MIKÄÄN, elämän osa-alue tai pieninkään taito ei tulisi rakentumaan ilman meidän molempien valtavia ponnisteluja. Asioiden yleistäminen tilanteesta toiseen tulisi olemaan hyvin haastavaa. Ennen sukeltamista siihen, mitä kaikkea Ellan käytöksessä on ja mitä juuri Ellan tekemisen taustalta löytyy, on syytä perehtyä ensin yleisellä tasolla koiran impulsiivisuuteen. Minustako puhut? Kuvan otti Noora Teronen Pohjimmiltaan impulsii