21. Häiriköiden hallitreeneissä tilaan ja työhön orientoitumista

Joulukuisissa häiriköiden treeneissä Ellan kanssa paneuduttiin tilan haltuunottoon ja työ-tauko erotteluun. Eli töihin orientoitumiseen. Meidän lähtökohdat tilanteeseen ovat sinänsä positiiviset että Ellalla on aivan valtava motivaatio kohti treenihallia. Sinne on päästävä keinolla millä hyvänsä koska siellä voi olla ja tapahtua jotain kivaa. Kuten kaikki muukin innostus, tämäkin ampuu aivan totaalisen yli ja koira on täysin irti kaikista henkseleistään heti kun auton ulkopuolella huomaa olevansa hallilla. Millä tahansa hallilla. Tai oikeastaan missä tahansa paikassa, jossa voi päästä jonnekin sisälle.

Konkreettiseen hallia lähestymiseen ja ovista sisälle astumiseen ei tällä hetkellä juurikaan puututa. Siitä lisää esimerkiksi täällä. Sen sijaan treeneissä on etsitty tapoja, jolla Ellan saisi heti halliin astumisen jälkeen omatoimisesti tutkimaan tilaa ja liikkumaan tilassa, sen sijaan että se jää ihmisten luo jumiin huutamaan. Ja sitä kautta orientoitumaan tilassa olemiseen ja lopulta yhteistyöhön ihmisen kanssa. Häirikkötreeneissä erilaisia asioita kokeiltuamme toistaiseksi parhaiten toimiva keino on ollut namien avulla tilan valmistelu sellaiseksi, että se houkuttelee liikkumaan ja tutkimaan. Laitan esimerkiksi lukuisia namikippoja heti ovelta alkaen pitkäksi jonoksi, niiden jälkeen muutaman pyyhemytyn jossa on nameja piilossa ja niin edelleen. Tilasta löytyy aina myös pressu, jonka päälle mennään heittelemään nameja. Ella oppi hyvin nopeasti kuuntelemaan, minne nami kopsahtaa, joten tälläkin keinolla saan siirrettyä Ellan hulabaloosta kohti työmoodia. Saatan myös hyvin itse lähteä liikuttamaan Ellaa paikasta toiseen namien avulla, kopauttelemalla niitä namikulhoihin yksi kerrallaan tai näyttämällä Ellalle, että piilotin niitä pyyhemyttyyn. Vasta kun Ella keskittyy näihin hommiin, tiedän, että voin lähteä pyytämään siltä vähän jotain muutakin. Tällä hetkellä lähinnä kivaa ja helppoa temputtelua,  mutta sama ajatus voisi meillä hyvin kantaa vaikkapa nosen lajitreeneihin asti.

Myös tauot on meillä pedattu valmiiksi täyteen toimintaa. Punaisena lankana on, että Ellan kaltaisella koiralla taukokin on puuhastelua, mutta erilaista puuhastelua kuin työ. Ja erityisen tärkeää on, että taukopuuhastelu tapahtuu aina Ellan tahdissa. Taukotilaan (tai itseasiassa useammalle eri taukoalueelle) olen valmistellut useita hajumattoja, lelukoreja, namipiiloja ja vaikka mitä muuta, joita Ella uteliaana tyyppinä voi itsekseen haistella ja tuumailla. Taukotilat on myös erotettu konkreettisesti työtilasta sermillä. Nyt kun vasta harjoittelemme tilan haltuunottoa, työ ja tauko ovat melko lähellä toisiaan. Tarkoituksena on jalostaa tätä niin, että pystyn nimeämään tauon ja työn, jolloin myös Ellalle vähitellen selkeytyy että milloin kaivetaan keskittyminen takataskusta ja milloin huilataan omien juttujen parissa.

Tällä kyseisellä treenikerralla Ella oli aivan superhyvässä mielentilassa. Sen koko olemus huokui tasapainoa ja levollisuutta. Jopa niissä määrin, että yksi ryhmäläinen jonka kanssa emme ole aiemmin treenanneet samaan aikaan, ihmetteli että mikäs häirikkökoira tää nyt muka on. No, hänellekin valkeni asia melko pian, kun Ella kajautti lapinlaulut ilmoille. Päästiin kuitenkin jo ensimmäisen treenikierroksen lopussa oikeasti vuorottelemaan tekemistä ja taukoa. Toisella kierroksella Ella tuli yllättävänkin nopeasti mun mukaani ja teki keskittyneesti, HILJAA, temppuja toisensa perään

Ja kun ylimääräistä häröilyn kuorrutetta ei tekemisessä ollut, päästiin taas havainnoimaan Ellaa nextillä levelillä. Jaana kiinnitti huomiota siihen, miten herkästi Ella reagoi mun kroppaani. Ei tarvinnut kummemmin heilua tai kumarrella kohti, pelkkä rintamasuunnan kääntäminen riitti. Tauolla aloin jättää Ellan korostetusti omiin oloihinsa kääntämällä sille selän ja notkumalla itse hihnan päässä ylirentona, jutellen muille. Töihin lähdettäessä taas käännyin Ellan puoleen, jolloin hän heti terästäytyi, että mitäs tolla on mielessä. Tein tarkoituksella seuraamista ynnä muuta niin, että kävelin itse takaperin, jolloin sain koko ajan pidettyä kommunikaatiosuunnan Ellaa kohti. Tehostettiin tätä työalueella vielä niin, että pidin tarkoituksella namia näkyvillä kädessä, jolloin impulsiivinen ja häiriöherkkä koira keskittyy eniten juuri kuononsa edessä olevan palkan tavoitteluun. Yleensähän kaikki kouluttajat nimenomaan käskevät pitämään namit piilossa ja sitä rataa, mutta tätä juurikin arvostan Jaanassa - treeneissä otetaan käyttöön kaikki keinot, joista kyseinen koirayksilö siinä hetkessä hyötyy, päästääkseen portaissa seuraavalle askelmalle.

Tätä samaa ajatusta olen yrittänyt nyt ottaa mukaan myös arkisille lenkeille, jossa edelleen turhautuminen on meillä iso ongelma. Kun Ella nuuskuttelee jotain omia juttujaan, seison selin siihen päin. Ja kun Ella itse lähtee liikkeelle (tai ympäristö muuten niin vaatii), käännyn taas Ellaa kohti ja kutsun mukaani. Toistaiseksi tämä on tuntunut olevan hyvä lisä meidän kommunikointiin.

Tällä hetkellä oma motivaatio on aivan huipussa enkä malta odottaa, että reilun viikon päästä päästään taas treenaamaan. Pitkästä aikaa on oikein tosissaan harmittanut, ettei nyt joulukuussa ole ollut aikaa käydä itsenäisesti missään hallilla näitä taitoja kokeilemassa!


Tämän blogin suosituimmat tekstit

1. Lähtökohtana henkseleistään ratkeava teinikoira

22. Tulisielun kanssa eläinlääkärissä

16. Ensimmäinen oikea treeniviikonloppu