24. Tammikuun halliteemana keskittyminen

Hehe, melko hienon kuuloinen otsikko. Ehkä joku "keskittymisen alkeiden tavaaminen" olisi sopivampi meille.

Tammikuuta on kulutettu vasta vähän yli puolivälin, mutta me ollaan oltu hallilla jo kolmesti. Tämän täytyy olla jonkinlainen ennätys. Kuun alussa oli taas Jokelassa Jaanan pitkän kurssin häirikköjen treenit, jossa me jatkettiin työn ja tauon konseptien rakentamista. Tällä kertaa hommat lähti käyntiin jo ihan rutiinisti palkkanurkan rakentamisella, kolisevien namikippojen, pyyhekasojen sekä pressun sijoittelulla. Tätä kuviota olen avannut enemmän joulukuun treeneistä kertovassa postauksessa. Ella on oppinut tämän jo melko kivasti ja lähteekin heti halliin tultaessa kohti rekvisiittaa. Siksipä olin tällä kertaa ajatellut, että päästäisiin selvemmin jo rytmittämään työtä ja taukoa.

Mutta olisihan se pitänyt jo tietää, että eläinten kanssa ei mikään mene siten, kuin ajattelit. Tällä kertaa mulla nimittäin olikin treeneissä aavistuksen vaisu, nenällään hallin mattoa imuroiva otus. Joo, olihan se myös hiljainen, kun oli niin omissa maailmoissaan ison osan ajasta. Namit oli vähän plääh, leluaarteet oli nekin plääh - mutta haistelu, se vasta oli jotakin se. Ensimmäisen kierroksen osalta vaihdettiin siis lennosta suunnitelmaa ja palkkaa. Tuntumakävelyä hihnassa ympäri hallia ja kontaktilla pääsee -taktiikalla vapautus, josta Ella aina sinkosi johonkin suuntaan x haistelemaan, siitä hihnasta nätisti kiskomalla takaisin mun luo ja kontaktilla taas vapautus. Tästä sitten välillä tein vapautuksen taukonurkan lähellä, jolloin jätin Ellan pidemmäksi aikaa kyseiseen nurkkaan tonkimaan. Namit jäi pitkälti piiloihinsa, kotoa tuotuihin Kaboon nuuskupalloihin ei edes vilkaistu.

Tokalla kierroksella oli jo vähän enemmän normaalia koiraa mukana, mutta pääasiassa edelleen tehtiin vain kontaktia ja vapautusta. Muutaman pätkän sain vähän jo kerättyä mukaani seuraamaan, istumaan ja sen sellaista peruskauraa, mutta namien voimalla ne eivät tänään oikein sytyttäneet. Tällä kertaa kuitenkin jotain malttoi syödäkin, kun riittävästi kävi tonkimassa.

Sama meininki jatkui myös seuraavilla viikoilla, kun käytiin päiväsaikaan puolittamassa hallivuoroa Sporttikoirahallilla. Upouusi tila hieman käynnisteli jo moottoria, mutta toisaalta se myös houkutteli tutkimaan entistä enemmän, minun kanssani tekemisen sijasta. Oli kuitenkin todella kiva huomata, että Ella ylipäänsä hokasi itse tarjota kontaktia, kun hihna esti hänen tutkimusmatkailunsa. Ratkaisu olisi yhtä hyvin voinut olla huutaa suoraa palautetta minulle. Lisäksi, hän jaksoi ensimmäiset 13 (!!) minuuttia olla aivan hiiren hiljaa, ennen ensimmäistä kommenttiaan.

Tokalla kerralla samalla hallilla ääntä tuli nopeammin, mutta se pysyi edelleen todella vähäisenä. Hallin isolla puolella myös riitti tutkittavaa, joten saatiin oikeastaan koko vajaa 25 minuuttinen tehtyä tosi tehokkaasti. Mennään, kontaktilla pääsee hajuille, mennään - palkka - mennään - palkka - mennään ja taukonurkka. Muutama nätti seuraaminenkin irtosi ja loppuhetkillä maltettiin jopa tehdä namibongausta peltikippojen kanssa. Kotona tähän saa jo yhdistettyä hienon kontaktin seuraavaa kopsahdusta odottaessa, mutta hallilla ei vielä. Palaute tulee välittömästi, jos ei kilahdusta kuulu kun edellinen nami on nielaistu.

Jossain määrin tällä kertaa onnistuin ajoittamaan kaiken kuitenkin juuri nappiin. Vuoron lähestyessä loppua, pystyin keräämään osan tarvikkeista pois pelaillen samalla Ellan kanssa. Viimeisten kamppeiden ja pukeutumisen kohdalla hän jo hengaili rentona istuskellen ulko-oven edustalla, sen sijaan että olisi vielä sinkoillut ympäri hallia tai huutanut mulle kun joutuu odottamaan. Tämän takia yleensä vien ensin Ellan autoon ja siivoan sitten, mutta tänään onnistuttiin varsin sopuisasti poistumaan hallista yhtä matkaa.

Keskipitkän tähtäimen tavoitteena tässä hommassa on rakentaa Ellalle selkeät konseptit siitä, milloin on tauko ja milloin tehdään käskyn alla jotain. Ja uskon, että tämä osio varmasti saadaankin tässä tehtyä, nyt kun on löydetty siihen sopiva tapa. Vähitellen täytyy vain alkaa nimeämään nämä toiminnot ja tehdä työosiosta hieman tiiviimpi (nyt haahuiltiin hajujen perässä välillä useitakin minuutteja). Tämän konseptin saisi mielestäni hyvin siirrettyä myös hallissa tai vastaavalla alueella tehtäviin lajitreeneihin. Se vaatii vielä töitä, mutta ei vaikuta lainkaan mahdottomalta ajatukselta.

Suurimpana haasteena koen työosuuden ja koiran motivaation. Saanko rakennettua mihinkään hallitreeniin samanlaista toiminnasta kumpuavaa aitoa motivaatiota kuin metsäjäljellä on? Todennäköisesti en. Mutta saanko millään muulla palkalla rakennettua sellaistakaan motivaatiota, että koira viitsii yrittää edes vähän, esimerkiksi nosen alkeita? Tai joskus tulevaisuudessa jotain rallytokon alkeita? Nähtäväksi jää. Tässä täytyy varmaan herkällä korvalla opetella, milloin palkkana on hetkellinen maton haistelu, milloin jokin superhyvä lempparinami ja milloin taukonurkkaus.

Ihminen, ootko jo tulossa?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

4. Jaana Pohjolan Tyytyväinen lenkkikaveri: turhautumisesta vuorovaikutukseen

26. Kolmet treenit tiivistettynä

6. Tukitaidoilla turvallisia rutiineja