15. Sanna, lapinkoirakuiskaaja
Loppusyksystä 2021, joku aika juoksujen jälkeen, Ella alkoi olla yleisolemukseltaan todella kärkäs. Kiihtyi nopeasti, ärsyyntyi vielä nopeammin ja vaelteli kotona levottomana sinne tänne pitkin päivää. Mikään ei kelvannut ja petiä pedattiin vuorokauden ympäri. Oireiden kirjon ja ajankohdan tutkailun myötä diagnoosiksi varmistui melko nopeasti valeraskaus, meille ensimmäinen laatuaan. Vaikka itse valeraskaus meni lopulta nopeastikin ohi emmekä saaneet pehmolelupentuja, Ellan käytöksessä jäi jotenkin päälle voimakas turhautuminen ja etenkin sen purkaminen ihmiseen. Marraskuun pimeydessä synkistelin, että kauanko tätä kammottavaa koiran teini-ikää oikein kestää. Kun huomasin, että lenkkeily ärsytti itseäni (ja sitä myöten myös koiraa) ja päädyin yhä useammin ratkomaan tilanteita perinteisellä hevoshuutajan menetelmällä, oli aikalisän paikka. Hetkeksi mies useammin hihnanpäähän ja minä keskityin puuhaamaan Ellan kanssa kotona muita juttuja.
Kaivoin aiemmat kurssimateriaalit tyytyväisestä lenkkikaverista ja aloin systemaattisesti purkamaan meidän arkea osiin. Onko levätty, onko leikitty, onko palkkakeskustelut käyty, onko tehtävänanto selkeä, närästääkö, saako Ella vaikuttaa elämäänsä ja sitä rataa. Pahin sarvien kolistelu mun ja Ellan välillä taittuikin tällä. Samoihin aikoihin instagramissa jonkun seuraamani hashtagin koukkuun oli tarttunut kivapiski ihanien lappalaistensa kanssa. Hetken ig-tiliä ja googlea ihmeteltyäni totesin, että tämän tyypin silmien alle meidän on päästävä. Ei vähiten siksi, että kyseessä on ammattilainen, joka jaksaa jumpata kaikenlaista vakavaa harrastamista just lappalaisten kanssa. Mutta myös siksi, että hänen historiastaan löytyi lapinihme, joka kuulosti monella tapaa hyvin tutulta. Joten ei kun sähköposti laulamaan ja retkelle kohti Lohjaa.
Ensimmäinen tapaaminen meni pääasiassa siinä, että keskustelimme mun ja Ellan arjesta ja siitä, millaisia haasteita mä koen meillä olevan. Myös Ellalla oli paljon asiaa. Lisäksi puuhasteltiin ihan yksinkertaisia Ellalle tuttuja temppuja ja leikkejä, joiden avulla Sanna näki konkreettisesti, miten meidän yhteistoiminta tällä hetkellä pelittää. Näistä myös aloitettiin korjaussarja, jonka pääpointit olivat tekemisen selkeys, oma rauhallisuus ja yhteinen leikkiminen. Yhtenä keinona selkeyteen otettiin targetit, joita oltiin jo kotona aloiteltu, mutta en ihan ollut tiennyt, että mitä niillä oikein tekisin. Puhuttiin myös treenikuplasta, joka on jäänyt muhimaan mutta ei ole vielä varsinaisesti konkreettisesti otettu työn alle.
Ajomatkalla kotiin piti jo soittaa miehelle ja vuodattaa koko 30 minuuttia, kuinka hyvä juttu tää oli ja miten tajusin omat virheeni paremmin ja että kaiken lisäksi tää ihminen ehkä oikeasti tykkäsi Ellasta. Koska en vaan malttanut odottaa kotiin asti kertoakseni. Ja kun pari päivää treenien jälkeen sain sähköpostiin vielä novellin mitalta havaintoja meistä, ohjeita, materiaalia ja käskyn laittaa viestiä anytime jos kriisi iskee, olin jo ihan valmis itkemään helpotuksesta.
Tokalla tapaamisella keskityttiin enemmän tekemisen rytmiin ja taukoihin sekä yleisesti tunnetilojen merkitykseen kaikessa oppimisessa. Taukomatto on ollut Ellalla työn alla jo Nadjan treenien myötä ja konsepti alkoi kotona olemaan ihan kivalla mallilla. Punaisena lankana oli keskeyttää harjoitus aina, kun Ellan keskittyminen lipesi huutamiseksi ja viedä hänet tauolle. Tauolla olemista rakennettiin positiiviseksi namipalkan avulla. Aluksi töihin palattiin heti, kun Ella itse alkoi osoittaa pieniäkin nollaamisen merkkejä. Vasta vähitellen tauolla olemisen aikaa on lisätty (hyvin minimaalisesti), jotta Ellan itsehillintä ja pinnistely ei taas kulu pelkkään tauon harjoitteluun. Siksi breikkejä pidettiin myös leikkimällä yhdessä tai ylipäänsä heittelemällä vaan nameja ympäriinsä Ellan etsittäväksi. Työosiona pidettiin helppoja Control Unleashed -tyyppisiä orientaatiopelejä.
Näiden ensimmäisten kertojen yhteydessä puhuttiin paljon myös yleisesti lappalaisista rotuna ja Ellasta yksilönä. Vaikka jokainen koira on yksilö ja sen kanssa tulee toimia juuri sen yksilön vaatimalla tavalla, on sillä rodullakin merkityksensä. Harvemmasta lappalaisesta esimerkiksi saa bordercollien tai palveluskoiran tyyppistä työnarkomaania, joka vain odottaa lupaa tulla takaisin töihin. Siksi niiden treenikin tulee usein rakentaa hieman erilaiseksi tai painottaa erilaisia asioita. Lisäksi erittäin hyvä muistisääntö on, että valitse taistelusi. Maailmaa (kuten koiraakaan) ei saa kerralla valmiiksi ja sitä keskeneräisyyttä on vain siedettävä. Lisäksi voi joutua tekemään kompromisseja - voidaksesi ratkaista asian A, joudutkin ensin rakentamaan asian B, jonka tuloksena ehkä saat myös asian A. Tai saadaksesi asian B, joudut toistaiseksi hylkäämään tavoitteen A.
Sinänsä monet Sannan esiin nostamat asiat olivat tuttuja jo aiemmilta tunneilta, kursseilta ja luennoilta. Mutta joskus asia vaatii erilaisen lähestymistavan, jonkun uuden mielikuvan tai ihan vaan muhimista korvan takana, jotta sen alkaa sisäistämään. Lisäksi Sannan omat kokemukset lappalaisista toivat tietyn lapinlisän tekemiseen, kun Sanna tuntui ymmärtävän jo pienistä hännän heilautuksista, että milloin tuulen suunta muuttuu, milloin täytyy vaihtaa suunnitelmaa lennosta ja milloin koira kestää asian pyytämisen "loppuun asti".
Kaikkein ihaninta ja itselleni helpottavinta oli kuitenkin löytää coach, joka silminnähden näytti tykkäävän just mun hulabaloo-koirasta ja aidosti ymmärtävän sitä. Olenkin kotona vitsaillut vaikeina päivinä, että vien Ellan rusetti kaulassa Koiriksen oven taakse odottelemaan Sannaa.
