9. Nadjan seuraavat yksärit
Alkuvuodesta ja keväällä 2021 jatkoimme käymistä Nadjan yksäreillä silloin tällöin. Treenit keskittyivät pääasiassa siihen, että Ellaa opetettiin löytämään tiensä kierroksilta takaisin alas. Ja ei, tässä vaiheessa ei todellakaan vielä ollut kyse mistään rakennetusta taukokäytöksestä vaan ihan puhtaasti siitä, että etsittiin keinoja saada Ellan kiihtymyskupla edes hetkeksi rikki.
Tätä haettiin hyvin yksinkertaisilla harjoituksilla siten, että ensin minä tein Ellan kanssa ihan helppoja juttuja - jotain seuraamisen kaltaista, istumista ja liikkeelle lähtöä, helppoa kontaktia, paljon palkkaa. Sitten minä menin istumaan salin reunalle ja Nadja "neutraalimpana" hahmona otti Ellan lyhyeen hihnaan vain olemaan kanssaan. Ensimmäisillä kerroilla Ella huusi ikuisuuden, heittäytyi maahan piehtaroimaan, kiskoi hihnaa ja vaikka mitä. Lopulta kuitenkin istahti ja huokaisi, aivan väsyneenä. Tässä sai hetken rauhallista huomiota Nadjalta ja sitten sama alusta.
Ja oikeastaan tätä me tehtiin monta kertaa, erilaisilla variaatioilla. Joskus mukana oli leikkejä, joskus "vaativampia" tehtäviä taukojen välissä, jossain kohdin minä itse jäin pitämään taukoja Ellan kanssa. Se oli hänelle kuitenkin huomattavasti vaikeampaa, koska eihän kapellimestarin sovi lopettaa tekemistä! Orkesteri sekoaa. Näiden harjoitusten ohessa käytiin läpi mun omaa tekemistä, huomioita Ellan tekemisessä, havaintoja arjesta ja mietteitä tulevaisuudesta. Monen monta pientä asiaa, joita oikeastaan huomaan sisäistäväni näin vuoden viiveellä...
Vähitellen ajan kuluessa Ella alkoi ymmärtää tauon merkityksen. Hän osasi itse tulla koviltakin kierroksilta jo paljon nopeammin alas ja kykeni jopa jonkin verran pääsemään yli kiihdyttävistä pettymyksistä. Pettymyksinä käytettiin tässä ihanista asioista luopumista, kuten pehmokoiraa ja OIKEAA koiraa.
Vaikka näin jälkikäteen ajateltuna me tehtiin oikeastaan koko vuosi 2021 Nadjan kanssa ihan myyrän työtä kerta toisensa jälkeen, niin näillä yksäreillä oli (ja on edelleen) henkisesti mulle iso merkitys. Nadja oli meille ensimmäinen ope, joka tuntui ymmärtävän Ellaa, piti sitä huutamisesta huolimatta oikeasti hyvänä koirana ja ennen kaikkea, näki meissä edistymistä siellä, missä en sitä itse osannut nähdä. Yhtäkkiä huomasin, että Ella osasi kesken lenkin jäädä viettämään taukoa, vain ihan lyhyen nikottelun säestyksellä. Kotona Ella pysyi kuulolla, vaikka vireet lähti nousuun, jolloin se on mahdollista tuoda takaisin maan pinnalle.
Ja vasta tässä vaiheessa, kaiken tämän pohjatyön jälkeen, päästiin aiheeseen nimeltä taukomatto. Aihetta oli toki sivuttu ja todettu meille hyväksi tavoitteeksi, mutta ensin piti saada rakennettua edes jotain valmiuksia rauhoittumiselle. Jotakuinkin jostain syksystä 2021 asti taukomattoa on opeteltu operantin oppimisen keinoin, tavoitellen aitoa rauhoittumista eikä pelkkää temppua. Aluksi matosta tehtiin vain mahdottoman positiivinen paikka, jonne kannattaa mennä. Sen jälkeen vihjailtiin, että matolle voisi laittaa makuulleen. Ja siitä vähitellen on rakennettu kestoa matolla olemiseen.
Matto toimii jo melko hyvin kotona. Yhä vieläkään en ole rakentanut mitään varsinaista matolle lähettämistä ja vihjesanakin on vielä hautomassa, mutta matto itsessään toimii jo hyvin vihjeenä. Hidasteena tässä on lähinnä ollut ihmisen laiskuus, ei niinkään Ellan oppimisvaikeudet 😁
