Ellan matkassa

Loka-marraskuussa 2020 alkoi Jaana Pohjolan verkkokurssi Tyytyväinen lenkkikaveri - hihnakävely vuoropuheluksi. Heti alkuun on mainittava, ettei tätä kurssia voi ylistää tarpeeksi. Tiesin jo ennestään, että Jaanalla on ollut hyvin uraa uurtava ote koirakansalaisten parempaan arkeen, mutta silti tämä kurssi ylitti kaikki odotukset. Yhä edelleen, puolitoista vuotta kurssin jälkeen, meidän arkemme rakentuu 250 % tältä kurssilta saatujen oppien ympärille. Kurssi sisälsi valtavasti asiaa monenlaisille koirakoille, joten tässä käyn läpi vain meille oleellisimpia oppeja. Jaanalla on lisäksi samoista aiheista parituntisia luentoja, jotka ovat erinomaisia. Jos valtavan informaatiotulvan yrittää tiivistää tärkeimpiin palluroihin, voisi ne olla sellaiset kuin - kontaktilla pääsee (toiveikkuuden vaaliminen) - ympäristö palkkana, useat palkkamerkit - panosta palautumiseen - tukitaidot kuntoon. Näihin kytkeytyy koiran omaehtoisuus, hallinnan tunne, valinnan vapaus ja ennen kaikkea - aito motivaatio....

Kirjoitan tätä blogia nyt alkuun täysin itselleni. Kerätäkseni tietoa, pohtiakseni asioita ja miettiäkseni omia tekemisiäni. Olen lukenut järjettömän määrän artikkeleita, kirjallisuutta ja blogitekstejä. Osallistunut kymmeniä tunteja verkkokoulutuksiin. Opetellut kahden huikean ammattilaisen silmien alla. Tietoa on ollut jaossa niin paljon, että sen prosessointi vaatii ajan lisäksi paikan. Ehkä jonain päivänä tämän lukee joku muukin, mutta tällä erää ei. Mistä blogi kertoo? Siitä, kun 9 kk iässä ihana, innokas ja äkkipikainen lappalaisemme aloitti ensimmäiset juoksut ja heti perään never ending teini-iän. Yhtäkkiä käsissä oli huutava, ihmistä vastaan hihnassa kiukutteleva, keskittymiskyvytön kauhukakara. Pikkupennusta asti hyvin kiinnostuneesti muihin koiriin suhtautunut nuori lähti täysin irti henkseleistä muiden koirien ollessa samassa tilassa. Elettiin loppukesää/alkusyksyä 2020. Bliip, you can't see me! Tähän asti olin sinnikkäästi käynyt koirakoulun kursseilla. Pen...