11. Jos metsään haluat mennä nyt....
....niin törmäät siellä koiraan niin keskittyneeseen, ettei ole ennen nähty.
JOKO SAA MENNÄ?!
Uni maistuu jälkikäteen.
Hetkeksi katsaus nykypäivään, Ella pääsi nimittäin aloittamaan uuden harrastuksen, metsäjäljen! Onneksi silmiini sattui Koirankujeen mainos kurssista, näitä ei nimittäin juurikaan ole muualla kuin pk-seurojen sisäänpäinkääntyneissä kuppikunnissa. Joten aivan jackpot, että kurssi pidetään vielä meidän lähiseudulla.
Ella rakastaa mennä metsässä nenänsä perässä ja olen pitkään miettinyt, että tätä pitäisi jotenkin jalostaa täsmällisemmäksi tekemiseksi. Vaihtoehtoina on pyörinyt metsäjälki eli PAJÄ sekä sitten verijälki eli MEJÄ. Näistä ensimmäisessä on tarkoitus opettaa koira seuraamaan ihmisen hajujälkeä metsässä, jälkimmäisessä taas loukkaantunutta riistaeläintä.
Makkararuutua onkin kotona ja muualla jo tehty, joten sopi mainiosti että kurssilla lähdettiin heti maastoon. Kahdella ensimmäisellä kerralla tehtiin molemmilla kaksi jälkeä. Ensimmäisellä kerralla jäljet vanhenivat max puoli tuntia, toisella kerralla jo tunninkin. Ella on ollut tässä hommassa virtuoosi heti ekasta jäljestä alkaen. Hän sirkusteeraa itsensä tuhatta ja sataa metsään, nostaa jäljen jo hyvän matkan päästä ja painaa kuono kiinni maassa menemään maaliin asti. Tai oikeastaan sen ohi, koska hän olisi jatkamassa sinne, minne minä poistuin jäljeltä.
Ellan turhautumistaipumuksen takia tässä(kin) lajissa on kuitenkin edettävä tasapainoillen. Ei saa jäädä liian helpolle liian pitkäksi aikaa, muttei myöskään vaikeuttaa liian nopeasti. Luulen, että meille toimisi parhaiten pidentää jälkeä ja laittaa nami ehkäpä joka toiseen askeleeseen, mutta tehdä edelleen vahva askellus. Kokeiluun ensi viikolla!
