3. Ensimmäinen Nadjan yksäri: närästääkö?

Osallistuimme Ellan kanssa nuorten koirien vireenhallinnan alkeiskurssille Kompassilla loppuvuodesta 2020, Ellan ollessa vajaan vuoden ikäinen. Kurssi kesti muistaakseni viisi kertaa pienryhmässä. Itse tunneista ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa, koska kaikki keskittymiseni meni yrittäessäni mitä tahansa taikatemppuja, Ellan huutaessa aivot kuutamolla. Nadja yritti parhaansa mukaan keksiä meille omia harjoituksia, joilla Ellaan saisi edes jotain yhteyttä.

Kurssin toiseksi viimeinen tunti meni siihen, että demokoira (joka hiljaa pötkötteli) sermin takana sai Ellan täysin pois tolaltaan. En ole koskaan sitä ennen enkä sen jälkeen nähnyt (tai lähinnä kuullut) koiraani sellaisena. Tälläkin kertaa Nadja yritti varmasti kaikkensa auttaa meitä, mutta itselleni on jäänyt kaikkein voimakkaimmin mieleen hänen kommentti "ihailen kärsivällisyyttäsi ja rauhallisuuttasi Ellan kanssa". Voimalause, jota olen hokenut itselleni sen jälkeen satoja (ehkä jo tuhansia?) kertoja. Tämän jälkeen päätin, että ryhmätoiminta on osaltamme nyt toistaiseksi loppu.

Sovimme tässä kohdin Nadjan kanssa (noin marras-joulukuussa 2020), että tulemme Ellan kanssa yksärille käymään rauhassa läpi kurssin asiat. Koska sen olin huutamisen hurmassa oivaltanut, että vireenhallinta olisi meille hyvin tärkeä taito.

Minäkö huutaisin? Vähän vain annan palautetta.

Ensimmäinen yksäri meni sinänsä täysin penkin alle, että lähinnä saimme ihailla Ellaa huutamassa ympäri koulutustilaa. Ilmeisesti tässä vaiheessa Kompassin tilat itsessään olivat jo muodostuneet hänelle paikaksi, jossa stressi ja vireet ampuu kattoon. Tunnista muodostui meille kuitenkin tärkeä käännekohta matkallamme, koska Nadja kiinnitti huomiota samaan asiaan, jota oltiin kotonakin jo mietitty - Ellaa voisi närästää.

Tähän ajatukseen ajoi havainto, että namit aiheuttivat Ellassa ristiriitaa. Hän halusi niitä, mutta ei tavoitellut niitä. Mitä pidemmälle tunti meni ja mitä useamman namin Ella oli syönyt, sitä enemmän se jäi kauemmas ihmisestä haukkumaan tuijottaen maata. Haukun seassa namit lentelivät nielusta takaisin suuhun. Samana syksynä Ellalla oli kotona ollut yksi selkeä närästyskohtaus ja arjessa oli muutamia muitakin seikkoja, jotka tukivat ajatusta.

Kävimme siis läpi vain ihan perusasioita itse vireestä ja sovimme, että ihan ensimmäiseksi lähdemme eläinlääkäriin.

Mustikkavahdissa

Tämän blogin suosituimmat tekstit

4. Jaana Pohjolan Tyytyväinen lenkkikaveri: turhautumisesta vuorovaikutukseen

Kuva
Loka-marraskuussa 2020 alkoi Jaana Pohjolan verkkokurssi Tyytyväinen lenkkikaveri - hihnakävely vuoropuheluksi. Heti alkuun on mainittava, ettei tätä kurssia voi ylistää tarpeeksi. Tiesin jo ennestään, että Jaanalla on ollut hyvin uraa uurtava ote koirakansalaisten parempaan arkeen, mutta silti tämä kurssi ylitti kaikki odotukset. Yhä edelleen, puolitoista vuotta kurssin jälkeen, meidän arkemme rakentuu 250 % tältä kurssilta saatujen oppien ympärille. Kurssi sisälsi valtavasti asiaa monenlaisille koirakoille, joten tässä käyn läpi vain meille oleellisimpia oppeja. Jaanalla on lisäksi samoista aiheista parituntisia luentoja, jotka ovat erinomaisia. Jos valtavan informaatiotulvan yrittää tiivistää tärkeimpiin palluroihin, voisi ne olla sellaiset kuin - kontaktilla pääsee (toiveikkuuden vaaliminen) - ympäristö palkkana, useat palkkamerkit - panosta palautumiseen - tukitaidot kuntoon. Näihin kytkeytyy koiran omaehtoisuus, hallinnan tunne, valinnan vapaus ja ennen kaikkea - aito motivaatio....
Read more »

26. Kolmet treenit tiivistettynä

Kuva
Huh, viikon sisään tehtiin Ellan kanssa peräti kolmet treenit, joten tämä alkanut viikko ollaan vaan vedetty lonkkaa ja haahuiltu ulkona. Omat aivot (ja varmaan koirankin) prosessoi edelleen kaikkea tapahtunutta ja lajittelee uusia oppeja käytännön suunnitelmiksi. Lyhyt katsaus tekemisiin, olkaa hyvät! Treeniputki aloitettiin lauantaina Jaanan kurssin viimeisillä treeneillä. Ensimmäistä kertaa osasin oikeasti itsekin suunnitella treenin kulkua ja sitä, miten olisi syytä jakaa ajankäyttö. Eka kierros tilan haltuunoton parissa. Käytännössä siis sisääntuloa, työalueella liikkumista ja taukoröykkiötä. Otettiin heti työn alle vinkki siitä, että hallissa ollaan lyhyemmän aikaa kerrallaan, jolloin motivaatio hallia (sen tutkimista) kohtaan säilyy ja sitä pystyy käyttämään palkkana koiralle. Tätä siis jumpattiin! Ensin vatien ja hajumattojen avulla halliin sisään, siitä vähitellen liikuttiin oman alueen ympäri palkiten kontaktista päästäen joko namimatoille tai nurkkien haisteluun...
Read more »

6. Tukitaidoilla turvallisia rutiineja

Kuva
Tukitaidot tulivat meille ensimmäisen kerran tutuiksi Jaana Pohjolan hihnakurssilla ( täällä ) loppuvuodesta 2020. Myöhemmin niihin on törmätty lähes kaikessa tekemisessä. Tässä ensimmäisessä tekstissä yritän muistaa, mistä me lähdettiin liikkeelle. Nyt jälkikäteen huomaan, että tämän alkusysäyksen jälkeen aika paljon on vielä saanut omassa ymmärryksessäni tapahtua, ennen kuin olen ihan oikeasti alkanut tajuamaan, mitä tukitaidoilla tehdään. Siksi ne ovat tässä vaiheessa jääneet vielä liian vähälle huomiolle ja siksi näihin palataan vielä melko useasti myöhemmissä kirjoituksissa. Mitä on tukitaidot? Tukitaidot ovat hyvin yksinkertaisia, rutiininomaisia taitoja (tai temppuja), jotka koiralle opetetaan niin idioottivarmoiksi, että niihin voi turvautua myös vaikeassa paikassa. Tukitaidoilla voi ylläpitää yhteyttä koiraan, joka muuten ampuisi rakettina avaruuteen. Ne toimivat kommunikointikeinona ja tarjoavat keinoja pitää keskittyminen kasassa. Tukitaitoja voisi luonnehtia satavarmoiksi ...
Read more »