Ellan matkassa

Alkuvuodesta ja keväällä 2021 jatkoimme käymistä Nadjan yksäreillä silloin tällöin. Treenit keskittyivät pääasiassa siihen, että Ellaa opetettiin löytämään tiensä kierroksilta takaisin alas. Ja ei, tässä vaiheessa ei todellakaan vielä ollut kyse mistään rakennetusta taukokäytöksestä vaan ihan puhtaasti siitä, että etsittiin keinoja saada Ellan kiihtymyskupla edes hetkeksi rikki. Tätä haettiin hyvin yksinkertaisilla harjoituksilla siten, että ensin minä tein Ellan kanssa ihan helppoja juttuja - jotain seuraamisen kaltaista, istumista ja liikkeelle lähtöä, helppoa kontaktia, paljon palkkaa. Sitten minä menin istumaan salin reunalle ja Nadja "neutraalimpana" hahmona otti Ellan lyhyeen hihnaan vain olemaan kanssaan. Ensimmäisillä kerroilla Ella huusi ikuisuuden, heittäytyi maahan piehtaroimaan, kiskoi hihnaa ja vaikka mitä. Lopulta kuitenkin istahti ja huokaisi, aivan väsyneenä. Tässä sai hetken rauhallista huomiota Nadjalta ja sitten sama alusta. Ja oikeastaan tätä m...

Viettäessäni talvella 2020-2021 tuntikausia Googlen äärellä etsimässä ajatuksia itsehillinnästä, kiihtymisestä ja reaktiivisuudesta, löysin aivan ihanan sivuston Koiran mieli . Ensimmäisenä ländäsin tekstiin https://koiranmieli.com/maltti-on-valttia/ joka tuntui juuri sopivalta meille. Kirjoittaja Sofia Haapasen mukaan koiran malttamattomuutta voi kuvailla esimerkiksi itsehillinnän puutteena, epävarmuutena, liian vaikean harjoituksen seurauksena, puutteena tehtävän ymmärryksessä, turhautumisena tai yltiöpäisenä ilona. Kuuden suora, meiltä löytyy nämä kaikki! Haapasen mukaan yksi yleisin malttamattomuuden syy on se, ettei ihminen ole opettanut koiralle kunnolla, mitä koiralta missäkin tilanteessa oletetaan. Paino sanalla kunnolla . Toisaalta saatamme myös itse ajattelematta vahvistaa malttamatonta käytöstä. Tunnistin tässä heti meillä yhden arkisen asian - ulko-oven kanssa on opeteltu, ettei siitä sovi rynniä ilman lupaa. Mutta miksei samalla vaivalla voinut opettaa tätä samaa pihap...

Tyytyväinen lenkkikaveri -kurssilla ja muilla luennoillaan Jaana Pohjola ( Eläinkoulutus.fi ) korostaa erittäin paljon koiran riittävää palautumista - ja erityisesti sitä henkistä palautumista . Yhä edelleen todella usein kaikkeen koiran ei-toivottuun käytökseen tarjotaan avuksi lisää liikuntaa, vaikka vastaus voisi hyvin löytyä levosta ja rauhoittumisesta. Pohjola puhuu paljon eläimien aikabudjetista, jossa niiden vuorokausi- ja viikkorytmiä tarkkaillaan laajempana kokoaisuutena. Erityisesti koirille, joille hihnassa lenkkeily ei ole pelkkää neutraalia marssimista ihmisen perässä (tai arjessa tapahtuu muuten vaan paljon kiihdyttäviä asioita), henkinen palautuminen on hirmuisen tärkeää. Hän on vauvasta asti osannut kotona ottaa rennosti. Konkreettinen esimerkki tästä on (teini)koirat, jotka aloittavat kaikenlaisen hillumisen kiihdyttävien tilanteiden jälkeen tai lähestyttäessä kotipihaa. Hilluminen on lähes aina koiralle keino purkaa stressiä ja tarkoitti Pohjolan puheessa muun muassa ...

Tukitaidot tulivat meille ensimmäisen kerran tutuiksi Jaana Pohjolan hihnakurssilla ( täällä ) loppuvuodesta 2020. Myöhemmin niihin on törmätty lähes kaikessa tekemisessä. Tässä ensimmäisessä tekstissä yritän muistaa, mistä me lähdettiin liikkeelle. Nyt jälkikäteen huomaan, että tämän alkusysäyksen jälkeen aika paljon on vielä saanut omassa ymmärryksessäni tapahtua, ennen kuin olen ihan oikeasti alkanut tajuamaan, mitä tukitaidoilla tehdään. Siksi ne ovat tässä vaiheessa jääneet vielä liian vähälle huomiolle ja siksi näihin palataan vielä melko useasti myöhemmissä kirjoituksissa. Mitä on tukitaidot? Tukitaidot ovat hyvin yksinkertaisia, rutiininomaisia taitoja (tai temppuja), jotka koiralle opetetaan niin idioottivarmoiksi, että niihin voi turvautua myös vaikeassa paikassa. Tukitaidoilla voi ylläpitää yhteyttä koiraan, joka muuten ampuisi rakettina avaruuteen. Ne toimivat kommunikointikeinona ja tarjoavat keinoja pitää keskittyminen kasassa. Tukitaitoja voisi luonnehtia satavarmoiksi ...

Närästyksen tiimoilta suuntasimme eläinlääkäriin vuodenvaihteessa 2020-2021. Ella tutkittiin pintapuolisesti ja verikokeilla todettiin, ettei kyseessä pitäisi olla elimellinen vika. Joten ruokavalion kimppuun. Ella oli tässä vaiheessa jo hyvin vaikeasti nameilla motivoitavissa ja ruuan kanssa oli muutenkin nirsoilua. Ja ihmekös tuo, kun siitä tuli huono olo. Suhtauduin hyvin varauksella eläinlääkärin ehdotukseen heiltä ostettavasta hypoallergeeninappulasta, koska jotain palkkaa piti arjessa olla käytössä (ja kuten edellisessä postauksessa mainitsin, häiriössä ei ne hyvätkään namit kiinnosta, niin miten sitten joku hajuton mauton perusnappula?). Haastoin eläinlääkäriä keskustelemaan yhden proteiinin ja yhden hiilarin vaihtoehdosta, mutta huomasin vastaanoton olevan nihkeä. Tällä keinolla saisin kuitenkin palkkanamit ja puruluut pidettyä arjessa mukana. Ja kun Ellan kohdalla ei epäilty varsinaisesti mitään allergiaa, tämä houkutti itseäni enemmän. Joten ei muuta kuin miettimä...

Loka-marraskuussa 2020 alkoi Jaana Pohjolan verkkokurssi Tyytyväinen lenkkikaveri - hihnakävely vuoropuheluksi. Heti alkuun on mainittava, ettei tätä kurssia voi ylistää tarpeeksi. Tiesin jo ennestään, että Jaanalla on ollut hyvin uraa uurtava ote koirakansalaisten parempaan arkeen, mutta silti tämä kurssi ylitti kaikki odotukset. Yhä edelleen, puolitoista vuotta kurssin jälkeen, meidän arkemme rakentuu 250 % tältä kurssilta saatujen oppien ympärille. Kurssi sisälsi valtavasti asiaa monenlaisille koirakoille, joten tässä käyn läpi vain meille oleellisimpia oppeja. Jaanalla on lisäksi samoista aiheista parituntisia luentoja, jotka ovat erinomaisia. Jos valtavan informaatiotulvan yrittää tiivistää tärkeimpiin palluroihin, voisi ne olla sellaiset kuin - kontaktilla pääsee (toiveikkuuden vaaliminen) - ympäristö palkkana, useat palkkamerkit - panosta palautumiseen - tukitaidot kuntoon. Näihin kytkeytyy koiran omaehtoisuus, hallinnan tunne, valinnan vapaus ja ennen kaikkea - aito motivaatio....

Osallistuimme Ellan kanssa nuorten koirien vireenhallinnan alkeiskurssille Kompassilla loppuvuodesta 2020, Ellan ollessa vajaan vuoden ikäinen. Kurssi kesti muistaakseni viisi kertaa pienryhmässä. Itse tunneista ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa, koska kaikki keskittymiseni meni yrittäessäni mitä tahansa taikatemppuja, Ellan huutaessa aivot kuutamolla. Nadja yritti parhaansa mukaan keksiä meille omia harjoituksia, joilla Ellaan saisi edes jotain yhteyttä. Kurssin toiseksi viimeinen tunti meni siihen, että demokoira (joka hiljaa pötkötteli) sermin takana sai Ellan täysin pois tolaltaan. En ole koskaan sitä ennen enkä sen jälkeen nähnyt (tai lähinnä kuullut) koiraani sellaisena. Tälläkin kertaa Nadja yritti varmasti kaikkensa auttaa meitä, mutta itselleni on jäänyt kaikkein voimakkaimmin mieleen hänen kommentti "ihailen kärsivällisyyttäsi ja rauhallisuuttasi Ellan kanssa". Voimalause, jota olen hokenut itselleni sen jälkeen satoja (ehkä jo tuhansia?) kertoja. Tämän jäl...