Ellan matkassa

Huh, viikon sisään tehtiin Ellan kanssa peräti kolmet treenit, joten tämä alkanut viikko ollaan vaan vedetty lonkkaa ja haahuiltu ulkona. Omat aivot (ja varmaan koirankin) prosessoi edelleen kaikkea tapahtunutta ja lajittelee uusia oppeja käytännön suunnitelmiksi. Lyhyt katsaus tekemisiin, olkaa hyvät! Treeniputki aloitettiin lauantaina Jaanan kurssin viimeisillä treeneillä. Ensimmäistä kertaa osasin oikeasti itsekin suunnitella treenin kulkua ja sitä, miten olisi syytä jakaa ajankäyttö. Eka kierros tilan haltuunoton parissa. Käytännössä siis sisääntuloa, työalueella liikkumista ja taukoröykkiötä. Otettiin heti työn alle vinkki siitä, että hallissa ollaan lyhyemmän aikaa kerrallaan, jolloin motivaatio hallia (sen tutkimista) kohtaan säilyy ja sitä pystyy käyttämään palkkana koiralle. Tätä siis jumpattiin! Ensin vatien ja hajumattojen avulla halliin sisään, siitä vähitellen liikuttiin oman alueen ympäri palkiten kontaktista päästäen joko namimatoille tai nurkkien haisteluun...

Tällä viikolla harrastellaan taas tosissaan! Viikon treenit alkoi tietysti omistajan treenaamisella eli reaktiivisten harrastuskoirien kurssin viimeisellä luennolla. Aiheena oli vireen hallinta ja valinnanvapaus. Molemmat meille äärimmäisen vaikeita asioita, joten tästä tekstistä tuli melkoisen pitkä. Ahkera kuunteluoppilas Luennon alkupuoli käsiteltiin koiran virettä. Miten se ilmenee, mitä se ilmentää ja miten siihen voi vaikuttaa. Olen lukenut vireestä kohtuullisen paljon ja jotain perinteisiä perusasioita siitä oppinutkin, mutta silti tuli taas sellainen olo, että mitään en ole oikeasti ymmärtänyt. Eniten tällä kertaa iskostui päähäni, että myös vireen takana on todellakin tunne. Tunne aiheuttaa koirassa toiminnan, jonka ihminen näkee.  Kiihtymys (jota meillä riittää) on jo toimintaa. Siksi puusta ei pääse pitkälle, jos pelaa vain kiihtymyksen ja rauhoittumisen tasapainopeliä (jota itsekin olen tehnyt), vaan täytyy paneutua siihen, mikä tunne tai tunteet aiheuttavat kiihtymise...

Hehe, melko hienon kuuloinen otsikko. Ehkä joku "keskittymisen alkeiden tavaaminen" olisi sopivampi meille. Tammikuuta on kulutettu vasta vähän yli puolivälin, mutta me ollaan oltu hallilla jo kolmesti. Tämän täytyy olla jonkinlainen ennätys. Kuun alussa oli taas Jokelassa Jaanan pitkän kurssin häirikköjen treenit, jossa me jatkettiin työn ja tauon konseptien rakentamista. Tällä kertaa hommat lähti käyntiin jo ihan rutiinisti palkkanurkan rakentamisella, kolisevien namikippojen, pyyhekasojen sekä pressun sijoittelulla. Tätä kuviota olen avannut enemmän joulukuun treeneistä kertovassa postauksessa . Ella on oppinut tämän jo melko kivasti ja lähteekin heti halliin tultaessa kohti rekvisiittaa. Siksipä olin tällä kertaa ajatellut, että päästäisiin selvemmin jo rytmittämään työtä ja taukoa. Mutta olisihan se pitänyt jo tietää, että eläinten kanssa ei mikään mene siten, kuin ajattelit. Tällä kertaa mulla nimittäin olikin treeneissä aavistuksen vaisu, nenällään hallin mattoa imuro...

Kuten edellisessä julkaisussa kerroin, synttärilahjaksi Ella sai eläinlääkäristä silmien huuhteluainetta ja kosteustipat akuutin rähmimisen vuoksi. Näitä ei todellakaan meillä noin vaan truutata silmiin, koska Ella poistuu paikalta kuin pieru saharaan jos edes aavistaa tilanteessa olevan jotain epäilyttävää. Sitä epäilystä ei voita edes uteliaisuus. Tähän mennessä Ellalle on semi-omaehtoisesti opetettu lähinnä vain hampaiden pesu ja sekin on omasta laiskuudestani johtuen vielä työn alla. Silmätippojen osalta tiedän, että niiden laittaminen ei todellakaan tule onnistumaan millään puolivillaisella opettelulla, joten tästä tulee meidän ensimmäinen alusta loppuun omaehtoisuudelle rakennettu käsittelytilanne. Omaehtoisuudesta voi lukea lisää vaikkapa täältä , täältä ja täältä . Ihan ensin piti miettiä ilman koiraa, miten ajattelin silmätipat sille fyysisesti laittaa. Nopealla googletuksella päädyin siihen, että Ella istuu, pyydän leukatargetin jonka avulla saan samalla avattua alaluomea ja ...

Heti vuoden tokana päivänä Ella kävi synttäreiden kunniaksi vuositarkastuksessa ja uusimassa kennelyskärokotteen. Kuin tilauksesta, edellisenä päivänä herättiin rähmäisin silmin. Ellan silmät ei normaalisti rähmi lainkaan ikinä, joten saatiin samalla käynnillä näytettyä nekin. Meinasin aluksi kirjoitella tähän lyhyesti koko lääkärissä käynnin ja silmätippojen laiton opettelun, mutta päädyin kuitenkin jakamaan nämä kahdeksi tarinaksi. Tässä siis lyhyesti kertomus, millaisella sotasuunnitelmalla me ylipäänsä eläinlääkärissä asioidaan. Ellan kanssa eläinlääkärissä käynti on varmaan selkein tilanne, jossa näkee mitä tarkoittaa koiran uhkastrategia " fool around " (termit opittu Eläinkoulutus.fi matskuista). Ella on valtavan kiinnostunut tilasta ja siellä olevista ihmisistä, mutta samalla kaikki jännittää aika paljon, joten kaasua painetaan reippaasti. Ella yrittää lähestyä ihmisiä hirmuisella vimmalla, mutta viimeistään eläinlääkärin kopeloidessa alkaa myös pakoilu (eli uhkastra...

Joulukuisissa häiriköiden treeneissä Ellan kanssa paneuduttiin tilan haltuunottoon ja työ-tauko erotteluun. Eli töihin orientoitumiseen. Meidän lähtökohdat tilanteeseen ovat sinänsä positiiviset että Ellalla on aivan valtava motivaatio kohti treenihallia. Sinne on päästävä keinolla millä hyvänsä koska siellä voi olla ja tapahtua jotain kivaa. Kuten kaikki muukin innostus, tämäkin ampuu aivan totaalisen yli ja koira on täysin irti kaikista henkseleistään heti kun auton ulkopuolella huomaa olevansa hallilla. Millä tahansa hallilla. Tai oikeastaan missä tahansa paikassa, jossa voi päästä jonnekin sisälle. Konkreettiseen hallia lähestymiseen ja ovista sisälle astumiseen ei tällä hetkellä juurikaan puututa. Siitä lisää esimerkiksi täällä . Sen sijaan treeneissä on etsitty tapoja, jolla Ellan saisi heti halliin astumisen jälkeen omatoimisesti tutkimaan tilaa ja liikkumaan tilassa, sen sijaan että se jää ihmisten luo jumiin huutamaan. Ja sitä kautta orientoitumaan tilassa olemiseen ja lopult...

Ellan syksy on ollut treeniä ja opiskelua täynnä. Lähes viikottain ollaan oltu metsäjäljellä, jossa Ellasta on tullut aivan suvereeni. Häntä ei haittaa sääolosuhteet, muuttuva maasto eikä se, kuka jäljen on tehnyt. Hän nostaa oman (ja kavereiden...) jäljet metrien päästä ja on valmis ampumaan matkaan tykinkuulana. Onneksi jäljillä on nykyään pituutta jo kivasti, koska alkupätkä tuppaa vieläkin menemään todella lentäen. Tähän en ole vielä hirveämmin puuttunut, koska meno rauhoittuu nykyään nopeasti ja tokalle jäljelle lähdetään jo maltillisemmin. Turhaa nillitystä siis, tämän koiran kohdalla. Joko??! Ella on muutaman kerran tutustunut keppeihin, perinteisen makkararuudun hengessä. Kertaalleen tehtiin myös noin 20 metrinen "jälki" niin, että Ella näki ihmisen laittavan kepit. Molemmilla tavoilla reaktio oli vähän valju "aha, tollanen". Kertana eräänä ne sitten vain heitettiin jäljelle, ensin vieläpä vieraan ihmisen tekemänä. Ja kas, hän kiinnostui jokaises...

Elokuun lopulla päästiin jatkamaan keväällä alkanutta jälkitreeniä. Ensimmäinen kerta osui yhteen alkusyksyn helteiden ja juoksujen alkamisen kanssa, joten käytiin silloin suosiolla tekemässä vain yksi helpohko jälki. En toki muistanut, että Ellalla on tapana paahtaa ensimmäinen jälki talla pohjassa ja keskittyä vasta seuraavalla, joten ekat treenit menivät siinä vähän vihkoon. Mutta tulipa käytyä ja muistuteltua hommaa. Seuraavalla kerralla olikin jo siedettävä syyslämpötila, +20 astetta 🙈 Tehtiin kaksi jälkeä Ellalle melko helppoon mänty-varvikko-sammalmetsään. Molemmat olivat vaativuudeltaan samanlaisia: hieman normaalia polkevampaa askellusta, muutama karkkikätkö tsemppaamassa matkalla ja kulmia sinne missä sattuu tulemaan luonto reitille. Pituutta ehkä noin 100 m molemmissa. Tikkuja meillä ei vielä reitillä ole. Molemmat jäljet myös sujuivat hyvin samanlaisesti. Autolta siirryttiin yllättävän maltillisesti kohti lähtömerkkiä. Ella tietää aivan tasan tarkkaan, mitä metsään on tult...

Elokuun alussa käytiin taas Lohjalla näyttäytymässä Sannalle. Ajatuksena oli katsoa, miten Ella lähtee itse tarjoamaan liikkumista ja toimintaa targeteille. Esimerkiksi palkan ja uuden vihjeen välissä on meille tosi vaikea paikka, joka menee usein huutamiseksi ja vaikeuttaa siten seuraavaan toistoon lähtöä. Tähän voisi rakentaa targeteilla jonkun muun toiminnon (kuin haukkua), jossa koira itse on edelleen aktiivinen toimija, kuten se haukkuessaankin on. Tehtävä ei ollut tänään helppo. Ensinnäkin siksi, ettei ihminen ole viime aikoina treenannut muuta kuin käsikosketusta. Ja toisaalta siksi, että syystä tai toisesta Ella oli tänään ajoittain todella vahvasti omassa haukkukuplassaan. En oikein tiedä vielä, miksi Ella ajoittain sinne uppoaa. Siksi en myöskään vielä tiedä, miten sen saisi sieltä pois. Parasta siis yrittää pitää hänet työn touhussa 🙈 Vilkaisimme myös muutaman purkkiradan. Ella kuunteli ohjeet tarkasti. Ellalle on aiemmin opetettu jo tasapainotyynylle etutassuko...

Kuten edellisessä julkaisussa kerroin, osallistuimme Ellan kanssa heinäkuussa noseworkin viikonloppukurssille. Aiemmassa julkaisussa pureskelin, mitä tuo viikonloppu kokonaisuutena meille tarkoitti. Joten tällä kertaa keskitytään vain siihen, miten uuden lajin haltuunotto meiltä sujui. Kurssi sisälsi teorialuennon lisäksi 1,5 päivän verran käytännön harjoituksia. Mukana oli useita ensikertalaisia mutta myös kaksi kokeneempaa konkaria. Heidän harjoituksissaan pääsi näkemään hyvin, mitä kohti tässä olisi tarkoitus mennä ja millaisia haasteita voi tulla vastaan tehtävien vaikeutuessa. Lauantaina aloitettiin eukalyptuksen hajuun tutustuminen ja sen merkitykselliseksi tekeminen. Hommaan lähdettiin tutustumalla paristi pelkkään hajupurkkiin ja melko pian siirryttiin erotteluun eli kahteen purkkiin. Oikean eli hajulla varustetun purkin nuuskuttelusta sai karkkia, tyhjästä ei. Tämä ei ole ainoa tapa aloittaa nose, lähestymistapoja löytyy muutamia erilaisia. Ellan osalta pari ensim...

Joskus asioita on paras tehdä sen kummemmin miettimättä. Luottokoutsimme  Sanna vinkkasi mulle jo keväällä, että olis noseviikonloppua tulossa. Kiinnosteli, mutta mielessäni mietin, ettei todellakaan ole meidän paikka vielä aikoihin. Eihän me osata mitään harrastuskoiran alkeitakaan. Sitten heinäkuussa mainos kurssista tuli eteeni, samalla viikolla kun kurssi jo oli. Lähes hetken mielijohteesta laitoin Sannalle viestiä, että pärjättäiskö me Ellan kanssa ja onko mitään järkeä tulla, pilataan vaan kaikkien muiden tekeminen. No vastauksen voikin arvata, joten lauantaiaamuna löysimme itsemme Lohjalta. Kädet tärisi, sydän hakkasi, vatsanpohjaa kouri. Selvitäänkö me? Onko kaikki muut jotain hc-palveluskoiria, jotka vaan tuijottaa käskynhaltijaa lumoutuneena? Ollaanko me ihan liian alkeissa vielä kaikessa? Vienkö Ellan liian vaikeaan paikkaan? Osaanko tukea sitä niissä tilanteissa, joissa pitäisi? Eukalyptus, tsek. Ensimmäinen etappi oli hanskata Ella luennon ajan hallissa, k...

Loppusyksystä 2021, joku aika juoksujen jälkeen, Ella alkoi olla yleisolemukseltaan todella kärkäs. Kiihtyi nopeasti, ärsyyntyi vielä nopeammin ja vaelteli kotona levottomana sinne tänne pitkin päivää. Mikään ei kelvannut ja petiä pedattiin vuorokauden ympäri. Oireiden kirjon ja ajankohdan tutkailun myötä diagnoosiksi varmistui melko nopeasti valeraskaus, meille ensimmäinen laatuaan. Vaikka itse valeraskaus meni lopulta nopeastikin ohi emmekä saaneet pehmolelupentuja, Ellan käytöksessä jäi jotenkin päälle voimakas turhautuminen ja etenkin sen purkaminen ihmiseen. Marraskuun pimeydessä synkistelin, että kauanko tätä kammottavaa koiran teini-ikää oikein kestää. Kun huomasin, että lenkkeily ärsytti itseäni (ja sitä myöten myös koiraa) ja päädyin yhä useammin ratkomaan tilanteita perinteisellä hevoshuutajan menetelmällä, oli aikalisän paikka. Hetkeksi mies useammin hihnanpäähän ja minä keskityin puuhaamaan Ellan kanssa kotona muita juttuja. Kaivoin aiemmat kurssimateriaalit tyytyväisestä l...

 Nyt kun on tullut lajiteltua tekstiksi meidän alkuasetelmat, Smartdogin analyysi sekä impulsiivisuuden raamit, on hyvä hetki pysähtyä miettimään, kuka ja millainen Ella on tänään? Juuri nyt hän on 2,5 vuotias. Noin sohvapöydän korkuinen, noin 17+ kiloinen, melko nätti ja kotona mahdottoman ihana narttu. Pikkupennusta asti Ellan yksi leimaavin piirre on ollut uteliaisuus. Hän on MAHDOTTOMAN utelias. Siis siinä määrin, että jokainen koirakouluttaja jonka tunnilla ollaan oltu, on ennemmin tai myöhemmin todennut hämmentyneenä, että "hän on kyllä todella utelias". Kaikki kaikkialla täytyy saada tarkistaa ja mielellään just heti eikä kohta. Häntä ei saa myöskään häiritä, kun tarkistaminen on kesken. Sinänsä ihastuttava luonteenpiirre, mutta aiheuttaa erinäisiä ongelmia esimerkiksi vapaana pitämisen suhteen. Arjessa näkyy myös siinä, että meidän lenkit eivät yleensä etene kovin pitkiä matkoja. Neiti tutkimusmatkailija tonkii kaikki puron pohjat ja kivenkolot sekä varmistaa välillä,...